Täällä on oltu vaiti pitkän aikaa. Siihen on tietenkin monta syytä. Ensinnäkin olen käyttänyt kaiken liikenevän vapaa-ajan neuletakin tekoon, jonka sain viikko sitten valmiiksi. Toiseksi olimme yhden viikonvaihteen mieheni kanssa mökkeilemässä ihan kaksin. Kolmanneksi olen ollut töitten jälkeen aivan rättipoikki, etten ole jaksanu kissaa sanoa enää sen jälkeen. Neljänneksi jouluvalmistelut on vieny oman aikansa.
Mutta vaatiiko tämä oikeasti selittelyä miksi olen ollut vaiti? Ei se sitä tee, eihän tänne ole pakko kirjoittaa. Tämä on aivan vapaaehtoista. Aikansa kullakin asialla. Mutta nyt mulla on asiaa.
Vihdoin, tai oikeastaan nyt jo, sain valmiiksi aikanaan aloittamani neuletakin. Ehkä muistat eräästä postauksestani kun kerroin projektista, jonka aloitin kaksi vuotta sitten. Huomaat varmaan yhden ison eron esittelemääni keskeneräiseen neuleeseen. Niin, vaihdoin kuin vaihdoinkin väriä. Ja tähän olen kyllä erittäin tyytyväinen, väri on mitä parhain ja neulekkin onnistui hyvin. Lämminkin se on, ei etes palellu hyisessä pakkasessa kuvattavana olo. Sisätiloihin se onkin melkein liian lämmin.
Pari kuukautta sitten ostin itselleni uuden talvitakin. Yllätys yllätys, sekin on punainen. Pidän tästä hurjan paljon.
Pojat pääsivät eilen kuusenhakuun isänsä kanssa. Pakkasta oli liki kaksikymmentä astetta ja lunta yli puolimetriä. Ihanaa kun saamme tänä vuonna valkean joulun. (mielessä niin elävänä vuosi sitten vietetty mustaakin mustempi joulu.)
Kuusi löytyi jälleen omasta metsästä.
Kuuset oli raksaan lumikuorman alla. Poika sai kuorman päällensä. Mutta se ei haittaa kun saa olla tekemässä niin tärkeää työtä, kuin valita ja vielä sahata joulukuusta tupaan.
Kolmevuotiaalla on kova työ kävellä upottavassa puolimetrisessä hangessa. Oli loppumatkasta jo niin väsynyt, että hyvä kun jaksoi sisälle tallustaa.
Joulukuusi tuotiin sisälle ja koristeltiin yhdessä lasten kanssa.
Nuorimmaiselle, joulun jälkeen vuoden täyttävällä, pojanviikarille kaikki tämä touhu on aivan uutta ja ihmeellistä. Kuusen kanssa taitaa tulla ongelmia. Mikään mahti maailmassa ei saa pidettyä tätä herraa irti kuusesta. Eli tänäkin vuonna meillä on kaikki koristeen pikkuhiljaa siirretty kuusen latvaa kohti. Ei se niin kaunista ole, mutta ei auta. Ehkä joskus saan nauttia kuusesta, jossa koristeet on tasaisesti latvaoksasta alimpiin oskiin ripusteltuja.
Lähiaikoina on saanut pitää tulta takassa ja leivinuunissa vuorotellen päivästä toiseen.
Joulun lämpöä ja iloa sinulle!
