En malta olla kertomatta että olin taas laavulla yötä. Lähdin kuuta ihastelemaan ja sitä sain todella tehdä. Kuutamo oli aivan loistava! Kirjaimellisesti.
Aurinko paistoi kirkkaasti kun talsin laavulle rinkka selässä. Nautin yksinäisyydestä, hiljaisuudesta, luonnosta. Ajattelin jälleen sitä, kuinka paljon rakastan luontoa, se tunne on joka solussa ja syvimmissä syövereissä. Jopa niin paljon, että jo toistamiseen lähdin yksin talsimaan polkua pitkin painava rinkka selässä, ollakseni yön laavulla, tietäen että edessä on pakkasyö. Ja kuutamo.
Tällä kerralla minua ei palellut. Olin varatunut paremmin kuin edellisellä kerralla. Selvästi oppimiskykyinen yksilö. En minä juuri nukkunut. Lähdinhän kuuta ihastelmaankin, joten tyytyväisenä istuin notskin ääressä ja ihmettelin oloani ja kuutamoa. Ei ollut pimeä! Eikä kylmä! Vaikka ilma olikin kylmä. Ilmatieteenlaitos ilmoitti että pakkasta on -5 astetta. Illasta ja alkuyöstä oli purevan kylmä viima. Mutta minullapa oli untuvatakki mukana ja niin hyvä olla sen alla, että ihmetellä piti. Yön hiljaisuudessa ainoat äänet oli joutsenten töräytykset ja tulen ritinä.
![]() |
| Kuu nousee metsän takaa |
![]() |
| Yöllä kolmen aikaan |
Aamuyöstä taivas punertui ja kuu laskeutui hiljalleen.
Aamulla oli edelleen pakkasta ja maa jäässä ja rantavesi. Usva kulki vedenpintaa pitkin hiljalleen. Kuu laskeutui puiden taakse. Samanaikaisesti aurinko nousi ja kultasi puiden latvustot. Äänimaisema muuttui valoisuuden lisääntyessä. Tuoden pikkulinnut lähipuihin.
Mistä sinä haaveilet, sellaisesta, jota haluaisit toteuttaa yksin tai yhdessä?
Nautitaan luonnosta jokaisena päivänä ja vuodenaikana!













