sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Täydenkuunyö


En malta olla kertomatta että olin taas laavulla yötä. Lähdin kuuta ihastelemaan ja sitä sain todella tehdä. Kuutamo oli aivan loistava! Kirjaimellisesti.
Aurinko paistoi kirkkaasti kun talsin laavulle rinkka selässä. Nautin yksinäisyydestä, hiljaisuudesta, luonnosta. Ajattelin jälleen sitä, kuinka paljon rakastan luontoa, se tunne on joka solussa ja syvimmissä syövereissä. Jopa niin paljon, että jo toistamiseen lähdin yksin talsimaan polkua pitkin painava rinkka selässä, ollakseni yön laavulla, tietäen että edessä on pakkasyö. Ja kuutamo.









Tällä kerralla minua ei palellut. Olin varatunut paremmin kuin edellisellä kerralla. Selvästi oppimiskykyinen yksilö. En minä juuri nukkunut. Lähdinhän kuuta ihastelmaankin, joten tyytyväisenä istuin notskin ääressä ja ihmettelin oloani ja kuutamoa. Ei ollut pimeä! Eikä kylmä! Vaikka ilma olikin kylmä. Ilmatieteenlaitos ilmoitti että pakkasta on -5 astetta. Illasta ja alkuyöstä oli purevan kylmä viima. Mutta minullapa oli untuvatakki mukana ja niin hyvä olla sen alla, että ihmetellä piti. Yön hiljaisuudessa ainoat äänet oli joutsenten töräytykset ja tulen ritinä. 


Kuu nousee metsän takaa






Yöllä kolmen aikaan

Aamuyöstä taivas punertui ja kuu laskeutui hiljalleen.










Aamulla oli edelleen pakkasta ja maa jäässä ja rantavesi. Usva kulki vedenpintaa pitkin hiljalleen. Kuu laskeutui puiden taakse. Samanaikaisesti aurinko nousi ja kultasi puiden latvustot. Äänimaisema muuttui valoisuuden lisääntyessä. Tuoden pikkulinnut lähipuihin.













Hiljalleen talsin polkua takaisin autolle päin. Matka ei ollut pitkä, en lähtenyt hakemaan patikointikokemusta itselleni. Olen jonkunlainen kuufriikki kun oli melkein pakkomielle lähteä, kun oli mahdollisuus, leikkausoperaatiosta jo sen verran aikaa, että pystyin lähtemään ja täysikuu sopivasti. Ajattelin, että harmittaa jos en lähde. Lähdin, eikä harmittanut. Sain korvaavan kokemuksen vuoden takaisen palelun sijalle. Seuraava yöretki voisi olla kesällä, lasten kanssa. Veneellä voisi ajella jonnekkin saareen ja pystyttää majapaikan sinne. Siitä alan seuraavaksi haaveilemaan. Jospa sen saisi toteutettuakin.





Mistä sinä haaveilet, sellaisesta, jota haluaisit toteuttaa yksin tai yhdessä?

Nautitaan luonnosta jokaisena päivänä ja vuodenaikana!




6 kommenttia:

  1. Upea kokemus :-)! Ainahan sitä haaveilee kaikenmoisista retkistä, todellisuus monesti syö haaveet, kun on arki niin täyttä. Ja lasten kanssa retkeily aina ole ihan idyllistä. Mukavaa, mutta työlästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuttua niin tuttua. Nyt kaikki naksahti kohdalleen, niin pystyin toteuttamaan haaveeni. Mutta täytyy sanoa, että ei se keskellä yötä niin hurjan idylliseltä tuntunut nuotiolla istuessa, vaikka olikin valoisaa. Kunnes asennoiduin niin että monestiko sitä kuutamoyönä valvoo ulkona ja oikeasti ihastelee sitä?! Aina oon siitä silti haaveillut. Yön kun selättää niin päivällä kaikki näyttää ja tuntuu eriltä. Pakkasaamun kauneus palkitsi kaiken vaivan.
      Jospa sullakin kuten mullakin olisi joskus voimia ja mahdollisuus toteuttaa lasten kanssa retkeilyä.

      Poista
  2. Upeat kuvat, yön tunnelma välittyy hienosti. Ajatella, miten hienot puitteet villieläimillä on ympärillään joka yö! ;) Minä haaveilen itsekkäästi ajasta kotona yksin. Pitäisi saada mies lasten kanssa lähtemään johonkin vaikka parin yön reissulle, niin saisin toteuttaa itseäni täällä oikein ajan kanssa. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos kuvistani katsojalle välittyy aito tunnelma. Sitä on itse aika kriittinen olmia kuvia kohtaan.
      Onneksi villieläimet ei kaivannu nuotion loistetta tuona(kaan) yönä ;)
      Tuosta minäkin Tiina haaveilen. Olen kaksi kertaa saanut olla vk-lopun yksin. Voisin jäädä milloin vaan uudestaan. Sitä herkkua ei osaa etes haaveilla, kun sen toteuttaminen tuntuu melkein mahdottomalle. Mutta toiveita ja haaveita saa ja pitää olla.

      Poista
  3. Ihana yö kokemuksineen <3 Upeita,kauniita kuvia :) Minä haaveilen,noh,siitä kunnon kamerasta,viime viikonlopun aikana viimeksi sitä harmittelin,ett ku onki vaan perus-pokkari...Mutta luonnossa voisin viettää aikaa vaikka kuinka paljon,ilman kiirettä .Juurikin noin kuten sinä vietit ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Jospa sinä saisit vielä kunnon kameran. Mutta tärkeintä on se että on kyky nähdä elämässä kaunista ja kuvauksellista. Välistä aivan tietoisesti nautin näkemästäni ilman kameraa.

      Poista