Valmis takki

Takki valmistui tänään. Jihuu. Tyttö tuli koulusta ja ensimmäinen kysymys oli, saitko valmiiksi? Mutta en minä sitä vielä sillon ollut valmiiksi saanut, kun ystäväni tuli aamukahville yllättäin. Miten mukava onkaan saada aamukahviseuraa ihan yllätyksenä. Ei haittaa vaikka ei just saisikaan silloin ommeltua. Ja olihan siitä sekin ilo, että kun hän soitti kylältä, pyysin tuoda vetoketjun tullessaan takkiin, oikean mittaisen, itseni toissapäivänä ostama oli liian lyhyt, jos se vaan suinkin sopisi, ja sopihan se hänelle.

Niin sitten sain takin tehtyä valmiiksi asti, muuten olis pitäny ootella vetoketjua muutama päivä, tai pakata pojjaat autoon ja lähteä ostamaan. Eli kaikinpuolin mukava yllätys. Kiitos ystäväiseni siitä.

Onnellinen tyttö takistaan.

Ei vaan onnistu lisäkuvien laitto, vaikka kuinka yrittää. Se on joskus mentävä muitten tahdon mukaan, vaikka ärsyttääkin. Haluan lähteä nukkumaan, joten tämä postaus jää nyt tähän. 

Pihallakin on keretty tehdä työtä eteenpäin. Toivottavasti vk-loppuna saadaan jo etuovi käyttöön. 

Huonohko päivä

Tämä on sellainen päivä, jota ilmankin olisin tullut toimeen, omasta mielestäni vallan mainiosti. Eikä tämä päivä ole vielä edes illassa, vielä kerkee tapahtua vaikka mitä. Toivottavasti tapahtuis sellaista, että tämäkin päivä tuntuis tarkoitukselliselta. 

Aamulla aloin purkamaan, eilen ompeleemaani taskua ekaluokkalaisen hupparista. Yöllä päätin, että puran sen, vaikka eilen olin tehnyt toisenlaisen päätöksen. Mutta se turhamaisuus (mikä se sellainen on?!) se sai pään toisenlaisiin ajatuksiin. Niin työläs homma se oli, että en jaksaisi joka päivä tehdä.

Työtä tehdessäni tuli taas selväksi muutama tärkeä asia, mikä on ompelussa välttämätöntä. 

Ensimmäinen on valo, miten tuntuukin, että nyt on sellainen päivä, että valo ei riitä mihinkään. 

EI MIHINKÄÄN!

Toinen on hyvät hermot! Mistä niitä saa, jos ei omista sellaisia luonnostaan!?

Terävä ratkoja on kans ehdoton, jos joutuu purkamaan.

Ompelutaito voisi olla yksi tärkeä tekijä, se varmaan kasvais ommellessa. Mutta jos harvoin saan aikaiseksi istuttua ompelusten ääreen, mieluummin ompelisin kuin purkaisin. Eikä taitoa pääse karttumaan, kun joudan niin harvoin ompelemaan. ÄH!

Kun sitten olin saanut purkutyön tehdyksi ja taskun ommeltua takaisin oikealle paikalleen ja hihatkin jo takkiin kiinni, niin eikös saumuri tehnyt tenän. Ei vaikka kuinka laitoin lankoja uudestaan ja uudestaan, niin aina se yksi ja sama siepparilanka eksyi omalta uraltaan pois. 

Kaikesta huolimatta, huomaattehan, olen ommellut! Tai yrittänyt ainakin ommella. Aikaisemmin, muutamia vuosia sitten olisin nakannut takin tekeleen nurkkaan ja siellä se olisi keskeneräisenä odottanut piiiiitkiä aikoja valmistumista. Eli kehitystä on tapahtunut, ompelijassa ainakin, jos ei taidoissa oliskaan. Sillä en kertaakaan etes ajatellut heittää tekelettä mihinkään, vaan jatkoin ompelua. Toivottavasti saan pian esitellä valmiin työn. 

Tänään en uskalla luvata sitä tehdä, sillä, valonpuutteestako johtuen, on niin kova hinku lähteä lenkille nuorimmaisen kanssa (mieluummin ilman nuorimmaista, mutta kun toinen puoliskoni lähtee kokoukseen, en henno jättää pientä sisarusten hoteisiin). 

Joten minä lähden tästä nyt lenkille raikkaaseen syysilmaan. 

Syysauringonvärejä

Syksyistä kukkaloistoa!

Pihatyöt ei ole edistynyt yhtään tällä viikolla, syy piilee nuorimmaisen sairastelussa ja reissuväsymyksessä. 

Kun piha ei edisty ei edisty ompeluksetkaan. Mitä nyt eilen järjestelin kaavakaappia. 

Toivon että ompeluinto jatkuisi vielä pitkään, että kerkeisin vielä sen aikana ompelukoneen ääreen. 

Syksyn tuoksua ja sairastelua

Tämän alkuviikon ohjelmaan on kuulunut herukkamehun teko. Onhan se mukava kun kellariin saatiin taas täytettä, uhkaavan tyhjänä se kerkes käydäkkin. 

Kellarissa käynnin yhteydessä saa ja pitää aina ihastella kauneutta ympärillä. 

Kylläpä tämäkin kärhö on kaunis.

Keijunmekko

Villiviini

Tuttu pihlaja on ehdottomasti minun lemppari pihan puista.

Jos se on kaunis punaisine marjoineen, niin on se kaunis kukkiessaankin

Omenat kypsyy, jos kerkeää, ennenkuin pienet omenavarkaat on syöny kaikki raakoina. 

Pieni mies sipulikääre kaulassa, jaksaa vähän hymyilläkki. Rohina vaan kuuluu kun leikkii lattialla, sen vähän mitä jaksaa. Pienellä kuumetta ja kurkunpääntulehdus, kenties, siltä se minusta ainakin kuulostaa. Yöt on ollu mitä on, eli hyvin vähä unisia ja paljon itkuisia. Mies otti ja siirtyi viime yönä alakertaan nukkumaan pikkusen kans, minä en sellaista rekisteröiny, niin sitä saattaa ihminen olla väsynyt. Jospa minä jaksaisin ensi yön valvoa, jos vielä valvoa tarvii. 

Lopuksi vielä, että oon minä jotakin käsitöitäkin tehnyt. Tämä lakki syntyi automatkalla, reissussa ollessamme. vähän väljä siitä tuli, mutta mahtuu kypärälakki alle, joten käyttöön varmasti tulee. Ihana "mummomainen" tuo pikku-ukkelin naamataulu, ilmeisen mielissään filmitähden osasta.

Jousiammuntaharjoituksia

Poikien vinkuminen yltyi yksi aamu valtaisaksi tietokoneella pelaamisen kanssa, siitä suivaantuneena isä otti ja lähti heidän kanssaan pihamaalle ja metsässä käynnin yhteydessä syntyi näin mieluisat aseet. Kyllä niillä onkin ollut käyttöä. 

Jostain oli nelivuotias tietoinen että jousipyssyharrastukseen kuuluu myös nuoliviini. Kuinka ollakkaan isä otti ja teki nuoliviinen pojalle ja mieluinen tuli. Nuoliviinen sisällä on bringles purkki, päällä mustaa college kangasta ja olkain matonkudetta.

"Äiti tämä on taat öytä", kaksivuotiaan jousi löystyi jostain kumman syystä jatkuvasti. Ja äiti kiristää jousta minkä osaa ja kerkeää.

Hernevarkaissa kesken ampumaharjoitusten. Ei se muuten äitiä haittais, mutta kun kaksivuotias ei ymmärrä, selityksistä huolimatta, miksi herneet pitää ottaa kahdella kädellä. Sieltä se vetää herneestä niin että koko herneenverso nousee juurineen. Niin on äkkiä herneet syöty.

Nuorimmainen katseli menoa rattaistaan. Mikä tähän meidän hyväntuuliseen ja iloiseen poikaan on tullut? Niin on tässäkin vakavaa poikaa. Kitisee päivät pitkät ja yötkin on mennyt aivan mahdottomiksi. Hampaitako tekee vai mikä lie pienen miehen pistää vakavaksi.

Pusero ja kiveys

Ottobre 5/08 lehdestä chambray tunika itselleni. Helmaa lyhensin kymmenisen senttiä, enkä tehnyt eteen laskoksia vaan rypytin. Ajatuksena oli että voisin tehdä aikanaan töitä tämä päällä. Kankaaksi valikoitui Harjun pallotrikoo. tätä väriä oli riittävästi. Ei tuo nyt aivan niin mahdoton ole kuin etukäteen ajattelin. Pidän tuosta mallista. Nuita voisi tehdä useammankin, eri värisiä ja vähän muunnellen. Ja hienommasta kankaasta tuolla kaavalla saisi tehtyä vaikka juhlapaidan.

Tätä ommellessa oli koko ajan sellainen olo, että minun pitäisi olla jossain muualla kuin ompelukoneen ääressä, kun ei edes vesisade vapauttanut minua tuosta tunteesta. Nimittäin ulkona odottaa työmaa, joka ei ompelemalla valmistu.

Mutta nyt suunnittelemaan polkua portilta etuovelle, paperille piirtäen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Joku olis saattanut tehdä tuon työn aikaisemminkin, mutta meillä se menee näin. Tekemällä oppii. Mielenkiintoista nähdä mitä tästä vielä tulee. Meidän etupiha siitä pitäisi tulla ja tuleekin, mutta ei ehkä aivan niinkuin oppikirjoissa lukee. Seuraavan työn osaisi jo paremmin suunnitella ja toteuttaa. Niinhän se aina on. Se seuraava työ pitää myös toteuttaa tälle tontille, ei olis hassumpi esim. kasvihuoneen edessä.

Koulutielle ja hivenen ompelua

Tänä aamuna alkoi koulutie. Kaikki vielä edessä. Koulusta palasi, ensimmäisen päivän jälkeen, niin riemukas ja iloinen ekaluokkalainen.

Yläkoululaisten matka alkoi pienessä tihkusateessa.

Miten muistuikin mieleeni omalta kouluajalta, että silloinkin satoi aina koulunaloitus päivänä.

 Pitäneeköhän muistikuva paikkansa.

Olen myös kerennyt istahtaa ompelukoneen ääreen. Pääasiassa olen ommellut kaksi vuotta sitten leikkaamiani paitoja ja podeja. Olen toki välissäkin jotain ommellut, mutta jostain syystä joillakin töillä on taipumus siirtyä ja siirtyä.

ekaluokkalaiselle koulupaitoja

Kaksi vuotias tuli päiväunille äidin lähettyville, eli ompepöydän välittömään läheisyyteen. Siihen hänet peiteltiin  Harry Potter -viitan alle, josta hän oli sangen tyytyväinen. Mukavasti vierähti pari tuntia untenmailla, vaikka äiti ei aivan kokoaikaa vieressä ompelemassa ollutkaan.

Vauhdilla ristiin rastiin

Tänään sain itsestäni irti niin paljon, että lupasin lapsille mennä heidän kanssaan liikennepuistoon. Mutta kuinka ollakkaan se oli jo suljettu! Miten niin nyt jo, eihän vielä ole kesä ohi?! Mutta niin vain oli. Huomasin aamupäivällä, käydessäni koululaisten kans laukkuostoksilla, että puisto on jo kiinni, niin me osattiin varustautua oikein, eli omat pyörät peräkonttiin, isosiskot kirjastoon ja me liikennepuistoon. Ei tuntunut haittaavan, että puisto oli kiinni, tuollahan oli tilaa ajella pyörillä ihan rauhassa niin paljon ku pyöristä lähti.

Keskimmäisellä veijarilla ei ole vielä pyörää, mutta hänellä on potkupyörä, jolla meni melkosta vauhtia ristiin rastiin. 

Välistä piti ihmetellä muita puistossa olijoita.

Nuorimmainen tyytyi rattaissa istumiseen.

Vaikka on muuten kova menemään. Ikää ei ole kuin reilut seitsemän kuukautta, mutta se ei vauhtia hidasta. Joka päivä tulee uusia ulottuvuuksia pienen elämään. Ja vanhempien ja sisarusten ihmeteltäväksi.

Operaatio raivaus

Tämän päivän operaatio oli raivata koti asuttavaan kuntoon. Siinä ohessa tosin meinasin unohtua kasvimaalle. Kun siellä käväisin mutkan, en päässytkään jatkamaan raivausta sisällä, kun piti kastella ja kitkeä. Sekin tosin jäi kesken kun lapset halus uimaan ja minähän lähin käyttämään, kun oli tarpeeksi kuumaa ja kohta alkaa koulut ja tulee talvi jne, eikä sitten enää pääse uimaan. Uimasta palattua olikin ruoka-aika. Onneksi perheen pää oli käynyt kaupassa ja toi tullessaan ainekset ja lapset väsäsi ruuan, sillä aikaa minä siivosin ompelutilaani. Joka toimii myös takkahuoneena ja läpikulkutilana, eli on aivan toivoton tila, varsinkin ompeluharrastajalle. Mutta ei auta, siellä minä yritän tulla toimeen kankaineni ja koneineni. Enkä yksin minä, vaan meidän muutkin ompelijat, joita nytkin on pyörinyt kolmin kappalein siinä pienessä tilassa. Välistä siellä on ollut niin ruuhkaista, että mainitsemani läpikulku ei ole oikein onnistunut muuten kuin raivaamalla tiensä kankaiden, kaavojen, pyykkikasojen ja kaiken muun roinan läpi. Koska läpi siitä on päästävä, kun sitä kautta on ainut tie ulos, koska toinen tie on käyttökiellossa keskeneräisten pihatöiden takia. Vaikka kyllä sieltä saa vieraat tulla ja mennä, mutta oma sakki ei, koska ne menee paljon enemmän ja hiekkaakin kantautuu silloin paljon enemmän.
Loppujen lopuksi me saatiin oikein siisti koti aikaiseksi, yhteistuumin, koko sakki. Kyllä nyt on mukava taas alkaa kasaamaan tavaraa yhteen jos toiseen paikkaan, jonne taas mahtuu enempi kasattavaa.

Tässä on minun hienoon pinoon viikatut kankaani. (no ei ne aivan kaikki tuohon pinoon päässyt.) Kaivoin ne kaapin uumenista näkösälle, että ne olis muistuttamassa olemassa olostaan ja inspiroimassa tarttumaan toimeen ja tehdä kangaspinoista vaatepinoja.

Kasvimaalla pyllypystyssä kökkiessäni, oli pikkuveijarit irrotelleet pyörineen kasvimaan väleissä, vaikka varta vasten heitä siitä kielsin, ettei vaan katkea herheet ja maissit sun muut kasvatukset. mutta niin vain ne on siellä olleet. Aatella etten tuota itse huomannut, vaikka itse tosiaan olin vieressä, mutta kuten arvata saattaa, ei kitkiessä paljon ylöspäin katella. Ja siellä missä isompi veijari menee, menee myös pienempi.

Viimeisin viiraus

Esittelen ensimmäisenä viimeisimmän innostukseni. Tai innostus tuli kyllä jo muistaakseni toissa kesänä, jolloin valmistui ensimmäiset betonilehdetkin. Mutta koska innostus ei ole sama kuin toteutus, sai tämäkin odottaa vuoroaan. Tänä kesänä sain sitten aikaiseksi aloittaa takaterassilta polkua saunalle. Eilen asettelin tyttäreni kanssa kahdeksan uutta lehteä ja tein kahdeksan seuraavaa odottamaan pääsyä johdattamaan askeleita saunan lämpöön.  Lehtien väliin kasvaa toivottavasti nurmikko. Tuo toivottavasti tulee väkisten mieleen, kun kaivoin tuota maata ja enempi se hiekkaa ja soraa on kuin multaa, kerrassaan ihme että siinä on tähänkään asti kasvanut minkäänlaista vihreää. Siitä maasta ei ollut lehtien paikalleen tilkitsemiseen, siksi hain hiekkaa avuksi, mutta eikö se nurmikko kasva hiekassakin? Niin haluan uskoa.  Kaunis tuosta polusta tulee. Kyllä sitä pitkin on mukava tepastella ulkosaunan lämpöön.