Tänään sain itsestäni irti niin paljon, että lupasin lapsille mennä heidän kanssaan liikennepuistoon. Mutta kuinka ollakkaan se oli jo suljettu! Miten niin nyt jo, eihän vielä ole kesä ohi?! Mutta niin vain oli. Huomasin aamupäivällä, käydessäni koululaisten kans laukkuostoksilla, että puisto on jo kiinni, niin me osattiin varustautua oikein, eli omat pyörät peräkonttiin, isosiskot kirjastoon ja me liikennepuistoon. Ei tuntunut haittaavan, että puisto oli kiinni, tuollahan oli tilaa ajella pyörillä ihan rauhassa niin paljon ku pyöristä lähti.
Keskimmäisellä veijarilla ei ole vielä pyörää, mutta hänellä on potkupyörä, jolla meni melkosta vauhtia ristiin rastiin.
Välistä piti ihmetellä muita puistossa olijoita.
Nuorimmainen tyytyi rattaissa istumiseen.
Vaikka on muuten kova menemään. Ikää ei ole kuin reilut seitsemän kuukautta, mutta se ei vauhtia hidasta. Joka päivä tulee uusia ulottuvuuksia pienen elämään. Ja vanhempien ja sisarusten ihmeteltäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti