valoa ja väriä elämään

Yksi askel kohti valmiimpaa etupihaa..

Auringonlaskun aikaan.

 Villiviini se osaa olla hieno! 

Nautitaan syksystä!

 Nyt kun vielä väriä ja valoa riittää!

Monenlaista

Valokuvaus on taidetta.

En tiedä onko minusta,

taiteentekijäksi.

Huomaan, mitä syvemmälle valokuvaamiseen pureudun, että ei riitä yksin kuvaaminen,

vaan pitäisi olla taitoa ja silmää ja aikaa

käsitellä kuvia.

Tuota aikaa ei tahdo olla itse valokuvaamiseenkaan, 

miten sitä sitten olisi kuvien käsittelyyn, 

johon sitä aikaa menee tuplasti enempi kuin itse kuvaamiseen?

Eli yritänkö haukata liian isoa palasta tässä elämäntilanteessa?

Silti, valokuvaaminen on yksi niistä monista asioista, jota olen halunnut oppia tekemään kunnolla.
Ehkä joskus opinkin jotain enemmän, sitten kenties kun aikaa liikenee enempi.
Nyt mennään näillä mitä on.

Olen myös ommellut.
Pitkästä, pitkästä aikaa, muutakin kuin pyyhkeisiin uusia riksoja.
Aloitin ompelemaan itselleni puseroa. Ja piirsin toiseen kaavat.
Kolmasluokkalainen kysyi, että milloin ompelet sen minun hupparin valmiiksi?
Sen jonka leikkasin viime syksynä.. Liekkö tuo enää mahtuukaan hänelle?
Jospa ottaiskin sen käsittelyyn seuraavaksi.


Ennen ompeluiden jatkumista, eli sadepäiviä odotellessa, tehdään pihalla töitä niin paljon kun keretään.
Viikolla kävi kaivinkone pyörähtämässä tontilla.
 Sen jälkeen ollaan käsivaralla päästy toteuttamaan päässä pyöriviä suunnitelmia.
On niitä vähän paperillekkin rustailtu, mutta niihin ei vilkaista enää tässä vaiheessa,
vaan tehdään niin kuin hyvältä näyttää.

Kasvihuoneprojektikin on nytkähtänyt askeleen eteenpäin. 

Eipä tuosta enää paljon puutu :)

On käyty katsomassa kauniita maisemia, kauniina aamuna. 

Kaikki rikkaudet, kaikki ilo

on kätketty

            lähelle.

Ellemme etsi niitä

            tästä päivästä, 

ne jäävät löytymättä.

              Eeva-Liisa Kantola

Kuvauksellista

Tänään, vapaapäivänä, otin ja lähdin kameran kans etsimään kuvauskohteita. 

Vaikka pihassa olisi ollut sata hommaa odottamassa, joista olin jo päättänyt tehdä ainakin kaksi. 

Lähdin katsomaan, olisko ollu jokirannassa vielä usvaa yön jäljiltä. Ei ollut enää. 

Oli kirkas, aurinkoinen sää. 

Kaunista.

Olen monta kesää aikonut kuvata jokirantaan parkkeerattuja paatteja, 

mutta ilmeisesti jokiranta on meiltä katsottuna niin kaukana etten ole koskaan käynyt haavettani toteuttamassa. Tänään sekin tuli korjattua.

Ilmassa on jo syksyn tuntua. 

Rannassa on myös taideteoksia, tässä yksityiskohta yhdestä sellaisesta.

 Samainen taideteos toimii tukena köynnöskasveille.

On jo ihan selvää, että ihastuin tuon taideteoksen materiaaliin!! 

Mistä löytäisin itselleni tällaisen vanhan sängyn jousiston?!

Tämä vihattu kotilo on aika kaunis, värit on täydellisesti luontoon sopivat. 

Kerran kauniista, keltaisesta kukasta, on tullut valkoinen, mutta yksi ominaisuus säilyy edelleen ja se on KAUNEUS! 

Aamukaste harteillaan.

                                           

Omassa pihassakin on kuvattavaa, paljon.

Tuuli ja Polle pysyy pihalaitumella kiltisti, ilman aitaakin.

Lopulta sain myös kaksi hommaa tehtyä tälle päivälle.

Ne oli vaan eri hommat, mitä olin alkujaan suunnitellut. 

Mutta samapa tuolle, on kuitenkin laidasta jotakin aloteltu..

Huomenna töihin. Ja sitten viikonlopun viettoon. 

Onneksi on työ, jossa on vk-loput vapaat!

Nauti sinäkin vapaistasi, on ne sitten viikolla tai vk-loppuna.