Monenlaista

Valokuvaus on taidetta.

En tiedä onko minusta,

taiteentekijäksi.

Huomaan, mitä syvemmälle valokuvaamiseen pureudun, että ei riitä yksin kuvaaminen,

vaan pitäisi olla taitoa ja silmää ja aikaa

käsitellä kuvia.

Tuota aikaa ei tahdo olla itse valokuvaamiseenkaan, 

miten sitä sitten olisi kuvien käsittelyyn, 

johon sitä aikaa menee tuplasti enempi kuin itse kuvaamiseen?

Eli yritänkö haukata liian isoa palasta tässä elämäntilanteessa?

Silti, valokuvaaminen on yksi niistä monista asioista, jota olen halunnut oppia tekemään kunnolla.
Ehkä joskus opinkin jotain enemmän, sitten kenties kun aikaa liikenee enempi.
Nyt mennään näillä mitä on.

Olen myös ommellut.
Pitkästä, pitkästä aikaa, muutakin kuin pyyhkeisiin uusia riksoja.
Aloitin ompelemaan itselleni puseroa. Ja piirsin toiseen kaavat.
Kolmasluokkalainen kysyi, että milloin ompelet sen minun hupparin valmiiksi?
Sen jonka leikkasin viime syksynä.. Liekkö tuo enää mahtuukaan hänelle?
Jospa ottaiskin sen käsittelyyn seuraavaksi.


Ennen ompeluiden jatkumista, eli sadepäiviä odotellessa, tehdään pihalla töitä niin paljon kun keretään.
Viikolla kävi kaivinkone pyörähtämässä tontilla.
 Sen jälkeen ollaan käsivaralla päästy toteuttamaan päässä pyöriviä suunnitelmia.
On niitä vähän paperillekkin rustailtu, mutta niihin ei vilkaista enää tässä vaiheessa,
vaan tehdään niin kuin hyvältä näyttää.

Kasvihuoneprojektikin on nytkähtänyt askeleen eteenpäin. 

Eipä tuosta enää paljon puutu :)

On käyty katsomassa kauniita maisemia, kauniina aamuna.