Kuvausta kurssilla ja sen jälkeen

Jo pitemmän aikaa olen harrastanut kuvausta enempi ja vähempi. Sen verran varman päälle olen tähän asti ottanut, että olen käyttänyt vain kameran automaattisäätöjä. Mutta jo jonkin aikaa sitten on tullut haave oppia kuvaamaan paremmin ja käyttämään kameraa monipuolisemmin. Siihen järjestyi oiva tilaisuus valokuvauskurssilla. Paljon sieltä tarttuikin mukaan. Tärkeätä tietoa, rohkeutta ja lisäinnostusta. 

Nykyisin minulla on kamera aina mukana autolla liikkuessa. Aina voi olla kuvattavaa.. Kuten tänä aamunakin, kun sumu nousi joelta. Se oli paikoin kuin muuri edessä, josta ei paljon kuvattavaksi olisi ollut, mutta hetken katsottuaan sieltä pilkisti paljon kaunista. Ja ne auringonsäteet...

Tämä kuva tekee mieli nimetä "takkutukat" -nimellä

Vielä näkee heinäseipäitäkin. 

Työpäivän jälkeen eräänä aurinkoisena iltapäivänä. 

Tämän aamun kuvausta ennen työpäivää. 

Aina on töillä aikaa odottaa. Mutta kuvaushetki on tässä ja nyt. 

Muuten vaan

Heinäkuun viimeinen päivä! 

Elokuu askeleen päässä. 

Jatkuuhan kesä vielä hetken.

Jatkuuhan?

Kuvakertomus

Kuvapläjäys edellisen kirjoituksen jälkeisistä tapahtumista.

Tämän asetelman keräsin omasta pihasta rippijuhlan aattoiltana. 

Lomamatka Rovaniemelle.

Loma jatkui vähän matkaa etelämpänä.

Hermoloma keski-suomessa. 

Niin meni kesäkuu ja puolet heinäkuusta.

Lyhyt lomani loppui. 

Nauti, sinä joka vielä olet lomalla, lomastasi.

Nautitaan me muut muuten vaan kesästä. 

Pöytä

Eilen, siivouksen vielä ollessa keskeneräinen, piirsin miehelleni kuvat minkälaisen pöydän haluan ulkosaunan terassille. Ei ne kuvat ihan sellaisena miehelleni kelvannut, vaan hän, aiheesta innostuneena, piirsi minulle paremman kuvan. Enkä ollut asiasta moksiskaan, vaan kohta lähdin ulos keräämään tarvikkeita pöydän rakennusta varten. Mies vetäisi työliivinkin vielä päälleni. Eihän sitä passaa töitä tehdä ilman asianmukaisia varustuksia.

Saunan kupeesta otin laudan, jonka pelastin kasasta, johon viskeltiin entisen saunan kattotarpeet, kun se oli tulessa. Muuten kasasta poltettiin poltettavat ja kaatopaikalle vietiin loput.  Lauta on odottanut pöydäksi pääsyään saunan seunustalla jo kolme kesää, mutta mikäs sillä on ollut odotellessa räystään alla, pahimmalta sateelta suojassa.

Ei muuta kuin mittahommiin ja lautaa katkaisemaan. 

Talttaakin tarvittiin.

Jalkaristikot valmiina.

Ja valmis pöytä.

Lautojen päät käsittelen vielä jollakin, että saan ne vähän nätimmin sointumaan pöydän tunnelmaan.

Lyhdynkin olen ostanut puolivuotta sitten valmiiksi juuri tälle pöydälle.

Pöydän pintaa. Lauta on ennen toimittanut savusaunan pärekaton harjalaudan virkaa.

Rakennustöiden päätteksi vetäisin pitkäkseni pöydälle bongaamaan saunakoivussa olevaa lintupönttöä. Sinne on kyllä tehty pesä mutta liikettä en ole pöntön ympärillä nähnyt, enkä nähnyt nytkään. 

Harjoittelin ensi viikon vaihdetta varten jolloin on ensimmäinen birdlifen järjestämä pönttöbongaus.

 Tässä on yksi ihanuus, jonka olen vihdoinkin saanut pihalleni, ihan luvan kanssa, roudattua. 

Viidenneltä luokalta päässeen tyttäreni kuvaamana takaterassimme. Siivosin sisällä ja kannoin joutilaita kasveja ulos jatkopaikkaa odottamaan, Yksivuotias on käynyt tutkimassa tilannetta. 

Kesä ja lämmin on ihanaa, mutta tällä hetkellä luonto kaipaa vettä. 

Ihan pieni sade ei riitä maata kastelemaan. 

Toivottavasti vesisade puhdistaa pian ilmaa. 

Siitepölykin laskeutuisi samalla.

Nautitaan kesästä!

Laitumelle

Olo voisi olla melkein kuin näillä lehmillä, jotka pääsi viime pyhänä navetastaan tuoreelle laitumelle.

 Mieheni oli seuraamassa tapahtumaa lasten kans, kun minä paiskin hiki hatussa töitä, että nuoret sai viettää keväistä juhlaansa viihtyisissä tiloissa. Itsekkin sain nauttia juhlasta ja juhlaohjelmasta. 

Yhtälailla voisin kirmata minäkin kuin nuo elikot konsanaan, kun sain nättökokeeni läpi hyvin arvosanoin!

 Kyllä se nyt helpottikin, siltä osin. 

Kolme pitkää päivää on istuttu kokouksissa työkavereiden kera, 

pohdittu hyviä asioita, annettu ja saatu palautetta,

 puhuttu ja kuunneltu.

Opittu paljon ensi vuotta varten.

Kaiken tämän hässäkän keskellä olen tuskaillut kun en saa huushollia järjestykseen,

enkä kasvimaata ojennukseen. 

Pihahommiin en ole siis kerennyt vielä ollenkaan.

Se on ohjelmassa sitten kun on kahdet juhlat juhlittu,

pidetty sylissä pieniä poikia, joilla hoitopaikka vaihtuu lomautusten takia..

Leivottu esikoisen rippijuhliin, tai ainakin suunniteltu leipomisia.

jne, jne. 

eli sitten kun kerkeän. 

Hyviä pihanlaittokelejä sinulle, joka sellaista harrastat.

Muille hyviä kelejä muuten vaan.

Vihreää

Minä kirjoitin eilen ettei koivu vielä viherrä, mutta väärässä olin, tänä aamuna tarkastin tilanteen ja kyllä vain, koivussakin on jo vihreää, ei nyt vielä hiirenkorvia oikein, mutta kuitenkin.

Meidän pihassa on valkovuokkoakin, tässä nukkumassa.

Tuomen kukkanuppu.

Syreenin viherrystä

 

Kielon piikkejä haavan juurella.

... ja pienen pienet kielon nuput tunkeutuu maasta kohti tuoksuvaa kukintaa.

Kevään kohinaa

Kirjoitettu 28.4
Eilen "pakkasin" ompelukoneen ja saumurin huppujen alle ja siirsin ne pöydän päältä sen alle, jotta mahtuisin jossakin opiskelemaan. Olen kokenut hankalaksi opiskella sohvalla ja keittiönpöydän ääressä. En tiedä helpottaako pöytäpintakaan yksivuotiaan ahkeralta avustukselta opiskelussa. Huhhuh! Se on nyt niin hirveässä iässä, että meinaa hermot mennä ja askelten nopeus ja reakointiaika ei taho riittää enää tällä iällä. Ja hermotkin on välistä turhan kireällä.

Hypistelin taas kankaitakin, kun nekin jouduin siirtämään näkösältä kaapin uumeniin, ja taas olis ideoita ja TARPEITA enempi ku laki sallii. Ei olis ompelukoneiden paikka pöydän alla, eikä aikaa opiskelulle, mutta oma on valinta. ei auta kuin tyytyä siihen. Kunhan saan ensimmäisen näyttöni näytettyä, ni sitten voisin jopa ommellakkin, muutaman kesävaatteen tehdä. Mutta eipä taida antaa aika myöten. Sitten alkaa muuta kiireet. HUOH!

Mutta on tässä keväässä ilonkin aiheita ja oikeastaan niitä vasta keväässä onkin. On ihanaa kun lumi on sulanut pihasta pääosin ja on saanut jo muutaman haravan vedon vetäistä. Se jos mikä on palkitsevaa työtä, käden jäljen näkee heti. Ja sitten on keväinen lintubongaus. Pihan lintuja seurataan päivittäin, ja ihastellaan uusia tulokkaita. Eilen tuli kirjosieppo pihapiiriin. Punarintaa ollaan saatu kuunnella ja katsella jo viikon päivät. Laulurastas lauloi kaunista säettään, säestäen ulkosaunan löylyjä, teeret kukersi soidintaan jne. elämää ja seurattavaa riittää. Pihapiirin lisäksi olemme laajentaneet bongausta myös lintutorneille. Tänään käytiin yhdellä sellaisella ja siellä sattui olemaan ystävällinen oikea bongari kaukoputkineen, joka auliisti meillekkin jakoi tietojaan ja taitojaan ja antoi katsoa putken näkymiä, kun kiikarin kapasiteetti ei enää riittänyt.

Tuollaista meillä oli kaksi viikkoa sitten, kun tuota kirjoitin!!

9.5
Nyt on piha haravoitu, tänään kukkui käki! Ihanaa, kevät siis on käsillä, tässä ja nyt. Vielä ei koivu viherrä, tuomi tekee jo senkin. Muutama karviaspuska on revitty juurineen maasta, siemeniä kylvetty ja koulittu, pari istutustakin jo ulos tehty. Jokaisesta, ulkona vietetystä ajasta nautittu. Ulkosaunakin sai uuden padan, joten sitä on nyt mielekkäämpi lämmittää, sekä saunaa että pataa.

Saunalle tehtiin myös näkösuoja, raudoitusverkko nostettiin lautojen avulla sopivalle korkeudelle. Juurelle istutin kaksi villiviiniä, nyt sitten odotellaan kasvua joka antaa saunojille toivotun suojan.

Perheemme uusi harrastus on jousiammunta. Kun kaupasta ei saanut, useammalla yritykselläkään, hyvää ja toimivaa jousipyssyä, huokeeseen hintaan, mieheni otti ja teki sellaisen, vanhoista suksista ja vanerista. Nuolet on kaupallista tavaraa. Kuvassa viisi vuotias seuraa tarkkaavaisena äidin suoritusta. Ei oikein ole hallussa tuo taito vielä, vaikka yksi nuolista osui keskelle maalitaulua, siihen johon kaikki tähtää ja harva osuu. Mutta taisi olla jo seuraava nuoli, joka meni ladon katolle. Samaan suuntaan tosin kuin edellinenkin, mutta "aavistuksen" korkeammalle...

Kevään kasvua raparperipenkissä

Ja sisällä taimilaatikossa, koulittuja kurkuntaimia, etualalla hentoja tomaatintaimia

Viikon päästä minulla on ensimmäinen näyttökoe. Sitä olen suunnitellut ja suunnittelen jatkossakin, ja toivottavasti, huokaan helpotuksesta kun se ohi. Sitten voi olla jo vapaampaa hengittää, ja jos vaikka ompelisinkin jotain, niin ainakin haaveilen. Sais etes ne asuntovaunun verhot tehtyä, ennen kesän reissua...

Kuunnellaan kevään ääniä ja nautitaan!!

Ps. Aivan meinasin unohtaa kertoa, että olen kauttaaltaan itikan pistoksilla ja arvaappas kutittaako?!