keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Boxereita ja kynttilän valoa

Aamulla käteeni osui muutama viikko sitten piirretyn boxerin kaavat. Oli melkein pakko ottaa ja kokeilla kaavan toimivuutta. Kaava on ottobre lehdestä 4/04.
Sen verran tuosta tehostenauhasta, vai millä nimellä se nyt lehdessä mainittiin, on pakko kommentoida, että aivan liian paksu tulee haarasaumasta. Pienimmäinen valitti että sattuu. Isomman pöksyistä ompelin sauman litteäksi ja ajattelin, että seuraavista pitää varmaan ommella sauma ulkopuolelle ja laittaa siihenkin tuo resorinauha päälle. Omistaispa peitetikkikoneen, sillä sais niin kätevästi tehtyä litteän sauman, joka ei hankaa ja hinkkaa. No, haaveet on haaveita. Se hyvä puoli tuossa tehostenauhassa on, että housuissa ei ole saumoja sisäpuolella, kuin tuo mainitsemani haarasauma.
 Ensin tein pienemmälle, kaksivuotiaalle omat, ihka ensimmäiset boxerit. Ei auttanut muu kuin tehdä kohta viisivuotiaallekkin samontein. Siinä se seiso ompelukoneen vieressä ja ootti että sai vetästä boxerinsa jalkaan. 
Pienempi oli heti valmis kuvattavaksi, mutta eipä ollut niin aulis isompi kameran eteen tulija. Meillä ei ole liiemmin harjoiteltu kuvattavana olevaa. vaikka kuvia tuleekin räpsittyä enempi ja vähempi, mutta että ihan mannekiinina oloa, sitä vähempi. Pojilla on päällään aikaisemmin ompelemani paidat. (paitsi tuo raitapaita.)



Tämä meidän suloinen mannekiini on aina valmis kuvattavaksi. Joka päivä on uusia vinkeitä opittu ja ilmeitä ja ääniä. Herra ei ole syönyt pariin päivään juuri mitään, että kahdeksankuinenkin osaa olla päättäväinen! Suu ei aukea, jos ei ruokaa tee mieli. 
(Huomaa ihana syöttötuoli! kuluneen kesän projektin tuotos.)

 

Ihania nämä syyskuun pimenevät illat, kun saa ruveta polttamaan kynttilöissä tulia.
Pihassamme on monta monta pihlajaa, jotka on suurin osa ollut punasenaan marjoja, minun ilokseni. Mutta marjoista on iloinnut moni muukin kuin minä, sillä tuloksella, että sain tosissaan ettiä marjoja koristeeksi. Ne marjat mitä oli jäljellä oli niin korkealla, että ei puhettakaan että olisin maasta yltänyt niihin. Täytyi turvautua kiipeilytaitoihin, sillä olin sieluni silmissä nähnyt jo kynttilää ostaessani pihlajanmarjat sen kaverina. 




 Mukavaa syksyä kynttilän valosta nauttien!

2 kommenttia:

  1. Ihana pihlajanmarjakynttilä, on kyllä niin sopiva noin!

    Minä muistin kuin muistinkin laittaa ukon mukaan lehden ja kankaat, toivottavasti muistavat vielä vaihdella niitä nyssyköitään sitten kun kohtaavat perillä. Muistutellaan molemmat! ;) Kumpaakohan tässä odottaa sunnuntaina kotiin enemmän, sitä kangaspussia vai miestä.. ;D

    VastaaPoista
  2. tuo viiminen kommentti :) sanos muuta. Mulla ne nyssykät oottaa vielä tuolla eteisessä, enkä tiiä mitä tekisin, jos ne tuohon unohtuis!

    VastaaPoista