Unelmia

‎"Kerran aloitettuasi uneksimisen älä hetkeksikään lopeta. 

Uneksi vain mahdottomia,

 sillä huomista eivät järkevät latteudet kiinnosta. 

Ole hyvä unelmiasi kohtaan, ja anna niiden toteutua." 

-Tommy Tabermann-

Tämä runo sopii hyvin minun unelmaani omasta, kauniista puutarhasta.

Lauantaina sain laitettua väliaikaiseen paikkaan ne kymmenet kymmenet perennan taimet, 

jotka keväällä toiveekkaana kylvin ja koulin. 

Eihän marraskuun pitäisi olla sellaista työtä varten, ei ainakaan minun mielestäni. 

Mutta niin se vain on hyväksyttävä, että marraskuussakin vielä laitetaan kasveja maahan. 

Se pitää ottaa mahdollisuutena, tehdä pois se mitä ei ole aikaisemmin kerennyt tehdä. 

Vielä odottaa siemeniä syyskylvöä. Ne jotka tarvitsee itääkseen kylmäkäsittelyn.

Se tulee automaattisesti kun kylvetään syksyllä.

 Keväällä ne sitten itää, jos itää. 

Toivottavasti ainakin osa olisi niin kiltti, että nostaisi elävää versoa kylväjän iloksi.

Unelmissani on vahvasti, että saisin möyriä kesäisin pihalla niin paljon, että voisin, 

yhdessä riskin avustajani kanssa, 

tehdä meille kauniin puutarhan runsaine kukkineen. 

Viime keväänä sain sellaisen idean, että kasvatan kaikki perennat siemenistä asti itse.

No, osa on hyvällä alulla, jos ne vaan selviää ensimmäisen talven yli hengissä.

Sitten on nämä jo hankitut siemenet.

 Näillä on hyvä aloittaa. 

Tästä postauksesta ei välttämättä tule lukijalle sellainen mieleen, 

että tällä hetkellä en mitään toivo niin kovasti, kuin 

LUNTA!!!!

Ei voi olla mitään niin masentavaa kuin MUSTA maa ja vesisade marraskuussa. 

Reilu kymmenen vuotta pohjoisessa asuneena tämä etelän talven tulo hermostuttaa.

Olisi niin paljon mukavempaa, valoisampaa, piristävämpää.... (kaikki positiiviset ilmaisut tähän), 

kun lumi tulisi ajoissa, eikä olisi niin toivottoman synkkää ja kuraista ja ankeeta.

Mutta ei minun auta kuin maltillisesti odottaa että lumi lopultakin satelisi hiljalleen eteläläisenkin iloksi ja valoksi.

Toivon sitä myös sinun iloksesi.