Kotipesiä ja maisemia

Näissä, tutuissa, maisemissa sain käydä pääsiäisen aikana.

Mukana yli kolmekymmentä nuorta ja kuusi aikuista. 

Hieno retki oli.

Kotopihassa saimme vihdoinkin linnuille uusia kotipesiä puihin. Pöntöt on alakoululaisten koulun pönttökerhossa tekemiä. Siellä on jo kahtena keväänä saanut, vanhemman kera, käydä tekemässä näitä asumuksia. Sen ansiosta meillä on puissa jo toistakymmentä uuden uutukaista pesää, vanhojen, lahojen tilalle.

Pojat oli mukana touhussa, nuorimmainen kelkassa istuskellen ja vanhemmat omien kulkuneuvojen kera. 

Muuten elämä on aika samanlaista päivästä toiseen. Kevätväsymys vissiin iskenyt, kun voisi nukkua melkein millon vaan ja mihin vaan. Opiskelut muhii takaraivossa alituiseen, töissä on tohinaa ja kotona vilske ja ajoittain meteli kohoaa kattoon saakka.

Mitään toivoakaan ei ole tarttua ompeluksiin käsiksi. Aina haikeasti vilkaisen kangaspinoja ja lapset esittää kainoja pyyntöjä ommeltavista vaatteista. Ehkä joskus vielä ompelenkin jotain. Siinä toivossa elän. 

Siitä kuitenkin nautin joka päivä, että kesä on aina päivää lähempänä. Tänään on satanut lunta, mutta eikös sitä sanota, että "uusi lumi vanhan surma". Näin keväällä se pitää onneksi paikkansa. Kevät oikein tuoksuu jo. Ja uusia lintuja tulee pihapiiriin ilmojen lämmetessä, viime viikolla kuuntelin ihastuneena mustarastaan laulua. Töissä olen ihastellut joella uiskentelevia laulujoutsenia.

Olen kevään etenemisestä innoissaan, uskonpa että sinäkin olet!