Onpa tässä lähiaikoina ollut kaikenlaista, jotta ei oo kerenny ees aatella bloggaamista:
Mies on ollut lomailemassa veljiensä kera, pyssy olalla kulkenut metässä
nauttinu olostaan ilman meteliä ja vaatimuksia ja velvotteita.
Hienoa kun sellainen on ollut mahdollista!
Minä oon siivonnu lasten kans pihaa. Tai oikeastaan lapsen kanssa.
Voiko kukaan olla enää reippaampi ja ahkerampi ku minun kolmevuotias poika?
Uskomaton ahertaja.
Lopulta hän ilmoitti menevänsä sisälle ja taisi mainita että väsyttää. Eikä ihme.
Oon istunut pari päivää koulun penkillä.
Innokkaana aloittanu opiskelua "uudestaan".
Nauttinut raikkaasta syysilmasta ja komeista, aurinkoisista päivistä.
Kameraa en ole muistanut ulkoiluttaa.
(Vaikka itse olen ulkoillut ja lenkkeillyt yks jos toinen päivä)
Olen ajeluttanut sitä auton kyydissä satoja kilometriä,
katsellut kauniita maisemia.
Aikataulut ei ole antanut pysähtyä kuvaamaan tuota kauneutta.
On pitänyt painaa kaasupoljinta jotta pysyisi aikataulussa.
Nykyisin elämä on sellaista.
Aikaisemmin sain toimia ja tehdä aivan oman aikatauluni mukaan ja lasten.
Silloin mentiin sillä rytmillä ku kotona mennään pienten lasten kanssa.
niin se elämä muuttuu,kun siihen tulee toisenlainen rytmi..valokuvaaminen on kivaa,kamera sais olla aina ja joka paikassa mukana...
VastaaPoistaNiin se tekee. Ja itse muuttuu siinä mukana. On muututtavakin. Edelleen kaipailen pientä, hyvää pokkaria, ni vois kantaa kätevästi kävelylläkin mukana.
PoistaOtat kyllä niin kauniita kuvia!! <3
VastaaPoistaJospa se miesten eloa ja oloa piristi elää vähän aikaa eräjermuina, jaksaa taas puurtaa arkiaskareissa! Meillä puuhataan ikkunanpieliä ja portaita, siinähän sitä riittääkin askaretta.
Kiitos.
PoistaJospa se. Joko saitte Kassin takaisin? Oli sekin tapaus.
Siinä sitä riittää tosiaan tekemistä. Hiasta puuhaa.
Joo saatiin, sunnuntai-iltana sieltä vaari soitteli, että lemmikki on turvassa mökissä ja sieltä sen maanantaina hain. Olihan se onnellista poikaa kun vuorokauden yksinolon jälkeen pääsi taas emäntänsä hoiviin. <3
Poista