Kesä

Kesä on kohta jo lopuillaan. Eikö se siltä tunnu, jos 3/4 lomasta on takana? 

Mutta siitä saa iloita, että vielä on se yksi viikko lomaa jäljellä. 

Vaikka se ei olekkaan tämä kuluva viikko. 

Sitä parempi, kun parin työviikon jälkeen on vielä viikko täydellistä lomaa. 

Täydellistä? 

Silloin se on täydellistä, kun lähdetään kotoa pois, koko perheen voimin. 

Mökkeilemään meren rannalle. 

Sen näkee sitten miten se loma menee, mutta kuulostaa se ainakin mukavalle. 

Meri on meidän perheelle aivan vieras elementti, mutta eiköhän siitäkin osaa nauttia.

-------------

Kävimme yksi pyhä Tampereella Hatanpään Arboretumissa. 

Mielenkiintoinen paikka erilaisine kasveineen. 

Pienimmillä kiinnosti enempi juokseminen kukkien välissä olevilla poluilla. 

Minua kiinnosti kasvit.

Kameraani en saa juuri koskeakkaan, silloin kuin olemme koko sakilla liikenteessä. 

Toisiksi vanhin ottaa kameran haltuunsa ja minä ehkä näen sitä välistä. 

Toki hetkeksi sain sen haltuuni.

Niissä kuvissa joissa ei ole "Kaisa" alareunassa, ei ole minun kuvaamiani vaan tyttäreni.

Kotipihan kukka, Patjarikko. 

Luulin ostaneeni valkoisen patjarikon siemeniä, mutta ne olikin punaisia. 

Ei paha tuokaan. Mutta haluan vielä sitä valkoistakin.

 Ulkosaunan kupeella on monta lintupönttöä. 

Yksi kaunis kesäpäivä istuimme nuorimmaiseni kanssa, saunaa lämmittäen, katsomassa lintujen elämää.

Talitintti uskalsi viedä poikasilleen syötävää, ei ilmeisesti laskenut meitä kovin suureksi uhkaksi.

Toisaalla kirjosieppo ruokki omia poikasiaan. 

Mukavaa seurattavaa, jota reilu kaksivuotias ikiliikkujakin jaksoi seurata vaikka kuinka kauan.

Juhannuksen ja toisen tyttäremme rippijuhlien jälkeen lähdimme reissuun. 

Mukaan pakattiin toppavaatteista hellevaatteisiin.

Ja molempia tarvittiin.

Pikkumiehen päiväunien aika, mutta ei malta nukkua, 

kun on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä ja tutkittavaa.

Tänä kesänä on käyty ongellakin. 

Vedetty pressukatoksen alta soutuvene pois ja laskettu veteen.

Neljä kesää se on ollut katoksessaan.

Miksi niin tärkeisiin asioihin ei ole muka aikaa?

Itse en ole vielä päässyt mukaan noille reissuille.

Vielä tulee sekin aika. 

Jos ei tänä kesänä niin sitten joskus toiste.

Piiiiiiiiiiiitkästä aikaa olemme syöneet paistihaukea. 

Mummoni sitä aina teki ja ai että se oli hyvää.

Melkein yhtä hyvää se oli nytkin. 

Mutta mikä siinä sitten on, ettei nuoriso oikein tykännyt siitä?

On sitä jotain näkyvääkin saatu tehtyä.

Lapset maalasi kioskin mieleisekseen jämämaaleilla, joita löytyi varastosta.

Ladon siivous oli tämän kesän tavoite. 

Siihen ollaan melkein jo päästy. 

Kuva alkuvaiheesta.

Valmista kohtaa latorojektissa.

 Pihan vaarattomia eläimiä.

Vaskitsa ja sisilisko.

Kesällä on kiva kun kaikki kasvaa ja hedelmät ja marjat kypsyy.

Saa syödä pensaasta marjoja suoraan, hedelmäpuista
 omenoita ja luumuja, mansikkamaalta mansikoita, syksymmällä on porkkanoita jne.

Mutta sitten on se toinen puoli. Ne tulholaiset, jotka tahtoo kans herkutella oman annoksensa...

Tässä karviaspensaan oksa, jossa on lehdet pelkkää rankaa vaan.

Alla kuva työn tekijöistä.

Karviaspistiäisen toukka.

Kirvoja.

Mustasilmäsusanna.

HYVÄÄ KESÄN JATKOA!! 

Nautitaan niin kauan kuin sitä riittää.