Joskus elämä ei mene ihan niin kuin on itse ajatellut.
Joskus ei vaan jaksa enää sitä oravanpyörää mihin on kulkeutunut pikkuhiljaa.
Joskus voi väsyä.
Silloin on pysähdyttävä.
Yksi tärkeimmistä ajatuksistani on ollut päästä yksin mökille.
Sille ei vaan tunnu löytyvän aikaa mistään.
Jostakin kumman syystä elämä voi olla sellaistakin.
Siksi sain yksi kaunis aamu ajatuksen lähteä laavulle yöksi.
Sääennusteesta katsoin sopivan päivän.
Ajatuksella että saisin nähdä kuun.
Onhan nyt täyden kuun aika.
Siis aloin pakkaamaan tavaroita.
Hain varastosta rinkan, makuupussin,
patjan, trangian.
Rinkan pakattuani lähdin hyvin ajatuksin liikkeelle.
Rinkan paino tuntui äkkiseltään harteilla raskaalta.
Mutta minulla ei ollut kiire mihinkään.
Hiki siinä silti tuli, ennen kuin olin laavulla.
Ilma oli muutaman asteen lämpimän puolella.
Viima oli jonkunlainen.
Edellinen retkeilijä oli jättänyt sen verran halkoja, että sain tehtyä nuotion.
Muuten nuotiopuut piti tehdä itse.
Puiden sahaus ja halkominen osoittautui hyväksi lämmittelykeinoksi yön pimeinä tunteina,
kun meinasi muuten palella.
Joskus kuuleen jonkun sanovan tämän vuodenajan luontoa harmaaksi.
Sanoja ei ehkä pysähdy katsomaan luonnon värejä.
Uskomattoman kaunista.
Hiki siinä silti tuli, ennen kuin olin laavulla.
Ilma oli muutaman asteen lämpimän puolella.
Viima oli jonkunlainen.
Edellinen retkeilijä oli jättänyt sen verran halkoja, että sain tehtyä nuotion.
Muuten nuotiopuut piti tehdä itse.
Puiden sahaus ja halkominen osoittautui hyväksi lämmittelykeinoksi yön pimeinä tunteina,
kun meinasi muuten palella.
Joskus kuuleen jonkun sanovan tämän vuodenajan luontoa harmaaksi.
Sanoja ei ehkä pysähdy katsomaan luonnon värejä.
Uskomattoman kaunista.
Tähän vuodenaikaan pimeä tulee aika pian.
Viiden maissa on jo melko hämärää.
Kuudelta laittauduin maaten.
(alla oleva kuva on otettu kännykällä)
Puolen yön aikaa nousin lopulta pussista,
joka osoittautui aivan liian köykäseksi kahden asteen pakkasessa.
Päätin istua yön nuotiolla, jossa ehkä pysyisin lämpimänä paremmin.
Tässä vaiheessa puiden sahaus oli oikein oiva keino lämmittelyyn ja samalla tietenkin takasin itselleni lämpimämmän olon nuotion ääressä.
Huono puoli tuossa istuissa oli se,
että väsymykseltä ei paljon jaksanut järellisiä ajatuksia ajatella.
Silloin olisi saanut käytettyä hyödyksi yön pitkät tunnit.
Uskomattoman pitkä on marraskuisen yön pimeys.
Nukuin jonkun tovin istualleen.
Nuotiokin oli siinä sammunut.
Ja oli alkanut lumihöytylää leijailemaan.
Vaan eipä olisi voinut odotetumpi ja kaivatumpi olla valon kajo,
joka aamulla hiipi pikkuhiljaa näkyviin.
Se oli riemullinen hetki.
Kuin uusin voimin laitoin kahviveden tulelle.
Sahasin taas puita, seuraavallekkin kävijälle.
Yöllä oli rantavesi jäätynyt.
Rantakaislikkoon oli pakkanen taiteillut timantteja.
Aamulla ei yön kylmyys enää vaivannut.
Valvotusta yöstä huolimatta kuin uusin voimin nostin
vähän keventyneen rinkan selkääni ja lähdin kävelemään autolle.
Nautin siinä kävellessä täydellisestä hiljaisuudesta.
Omien askelten rapina oli ainoa ääni.
Reissun jälkeen oli voittajafiilis.
Seuraavana päivänä googlasin makuupusseja.
Niitä on tosiaan äärilaidasta toiseen.
Niin hinnan kuin säänkestävyydenkin saralla.
Minä yllätyin tiedosta,
että -40 asteen pussissa
ihanteellisin nukkumalämpötila on
naiselle -11 astetta,
miehelle -19 astetta.
Tuo -40 on hypotermiaraja.
Pussi on vielä ostamatta.
Mutta tuo reissu sytytti kipinän lähteä uudelleen.
Täydenkuun aikaan.
Jolloin kuu myös näkyisi.
Nimittäin nyt ei kuu minulle näyttäytynyt.
Mukavia yöretkiä kaikille niille, jotka sellaisia suunnittelee ja päättää myös toteuttaa.
Voin suositella lämpimästi, kylmästä kokemuksesta huolimatta.
Minäkin haluaisin kokea tuon, kun uskaltaisin :-) ! Äiti on kyllä lapsena opettanut, ettei metsässä tarvi pelätä, mutta vähän olen silti arka yksin pimeään metsään menemään...
VastaaPoistaMinulta kysyttiin miten uskallan olla yksin yön metsässä. En ollut itse asiaa edes ajatellut, enhän olisi koko reissua keksinyt, jos pelkäisin. Nuotiolla istuessa kävi mielessä, että jos pelkäisin, tilanne olisi täysi katastrofi. Taitaa metsän eläjät pelätä ihmistä niin paljon, ettei tule samalle nuotiolle.
PoistaEilen huomasin kävelyllä käydessäni, miksi en pelkää enää. (Minäkin olen joskus pelänny, ihan tosissaan.) Meillä ei ole katuvaloja, eikä montaa taloakaan tässä lähellä, missä asutaan. Kävelempä mihin päin tahansa, joudun kävelemään yksin metsässä, ellei minulla ole kävelyseuraa. En pelkää luonnon ääniä ja eläimiä. Pelkään ihmisiä! Ne on kaikista arvaamattomimpia ja muutaman kerran on käynyt niin, että autoilija on seurannut tyttöjäni heidän lenkillä ollessaan. Kauheinta mitä ihmiselle voi tapahtua, on joutua toisen ihmisen kynsiin. Ennemmin kuolen karhun käpälän alle.
Kylläpä kirjoitit niiin minun ajatuksiani! :) Muksusta asti olen sysipimeässä lenkkeilystä nauttinut, en suostunut lenkille lamppua ottamaan vaikka äiti yritti usein tarjota, askelten alla rahiseva lumi kyllä kertoi jos käveli liian reunaan tiellä. Eikä tosiaan ole pelottanut, ei yöllä nukkuessa metsässä eikä iltapimeällä lenkillä metsätiellä. Siellä niin mieli lepää. Jos jotain pelkään, niin pahoja ihmisiä, minäkin.
PoistaSamaa mieltä ollaan , Tiina. Mutta ymmärrän pelonkin. Jos ei ole tottunut lapsesta asti kulkemaan pimeässä yksin se voi olla hyvinkin pelottavaa. Mutta pelosta voi päästä eroon. Sinnikkäästi harjoittelemalla. Jos haluaa. Ei kaikkien tarvitse kulkea pimeässä metsässä yksin. Jos asuu taajamassa, sieltä pitää lähteä autolla että tavoittaa pimeän metsän. Sitä ei tulis ainakaan minulla tehtyä.
PoistaSain kirjoittelustamme oivan idean. Pyysin miestäni virittämään omaan metsäämme louteen ja siellä yövyn niiden lasten kans jotka haluaa. Makuupussikokeilua voisin samalla tehdä. Eikä tarvitse koko yötä palella, kun pääsee sisälle omaan sänkyyn jos siltä tuntuu.
Voi ku olisin tiennyt retkestäsi! Minulla kun on makuupussi joutilaana ja täydellisenä juuri tuon asteen pakkasille. Hyvällä pukeutumisella olen viettänyt siinä lämpimän yön myös -20asteessa. Pyydä ens kerralla lainaan, niin ei tartte uutta ostaa. Kalliita kun ovat.
VastaaPoistaYksinäinen yösi vaikutti silti aika eheyttävältä. :)
Mitempä sinä olisit tiennyt reissustani, kun minäkin tiesin sen edellisenä aamuna ;)
PoistaTulit mieleeni postausta tehdessä, että sinä olet kokenut saman varmasti monta kertaa. Pussi ei käynyt mielessä silloinkaan. Lähtiessä mietin että laittaisinko kaksi samanlaista pussia sisäkkäin, mutta ajattelin että tulee lisää kannettavaa.. Mutta sekin olisi ollut ihan hyvä ratkaisu. Kiitos tarjouksesta, pidän sen muistissa. Ajatuksena on kyllä hommata oma pussi, mutta on ne arvokkaita. Eikä niitä joka yö tarvita.
Oikein ymmärsit. Yön jälkeen mulla oli oikein hyvä mieli. Vaikka en jaksanutkaan lähteä valokuvaamaan polulta eteenpäin, mikä oli ollut ajatukseni. Teen sen toisella kerralla.
Olet siis kokenut metsässä nukkumisen moneen kertaan, et palelua ;) Sinulla, ammattilaisella, olisi varmasti paljon hyviä neuvoja ja ohjeita asiaan. Asiasta innostuneena kävin lainaamassa kasan kirjoja. Jospa vielä elämässäni toteutan haaveeni nukkua metsässä kuusen juurella, palelematta, niin talvella kuin kesälläkin.
PoistaOlet sinä kyllä rohkea nainen, moni ei yksin lähtisi, en ainakaan minä. Mökille kyllä voisin yksinkin kun vaan joskus pääsis, sitä on niin tässä arjessa kiinni, vaikka nytkin huokailin kun ei oikein oo mitä tekis...
VastaaPoistaKiitos kaunis ;)
PoistaKaisa, meidän erähirmut purkivat ihan äsken huhtikuussa pystytetyt teltat saaresta...joten telttailukausi onkin kestänyt huhtikuu-marraskuu -välisen ajan. Monenlaisia virityksiä on ollut, mutta jos metsänukkumista enempikin haaveilet, yksi hyvä juttu voisi olla Hammock-riippumatto, jonka virittäis aina mihin lystäis ja siihen kääriytyisi makuupussissa... :) Meillä on ainakin yksi kuvailemasikaltainen makuupussi ja kuulemma tarkenee. Myös useampi makuupussi päällekkäin toimii!
VastaaPoistaTuo olisi ollut hyvä. Eipä käyny mielessäkään. Sen tunsi, että alhaalta se kylmä tuli. Kun sain varpaat lämpimiksi, alkoi ylävartalon palelu.. Pussissa oli rikki se nyöri, jotta sen ois saanu tiiviiksi.
Poista