Sain Tosimummolta toiveen kuvata kirjahyllykaunottareni.
Minähän tein työtä käskettyä.
Olen ollut lapsellisen onnellinen tuosta hyllystä
Kun sen vihdoinkin sain omaan olohuoneeseeni.
Kuolasin sitä monta vuotta työpaikallani ja lopulta sain luvan tuoda sen kotiini!
Ei siis ihme että kylässä käynyt kälyni nimesi sen kateuskirjahyllyksi.
Maali on lohkeillut ja kulunut.
Minusta se tekee hyllystä vaan kauniimman ja arvokkaamman.
Eräässä arvonnassa mieheni voitti pääpalkinnon; vauvan kehdon.
Olin hetkeä aikaisemmin sanonut että meille tuo ei mahtuisi mihinkään jos voitettais,
Pitäis laittaa katosta roikkumaan.
Mutta ei mennyt hetkeä kuin kuulin että voitto tuli meille.
Ylpeänä kannoin kehdon kotona sairastavalle miehelleni.
Eihän se meille mahtuisi, jos oikein tarkkoja ollaan.
Mutta olohuoneessamme se silti on ollut siitä lähtien.
Aina siinä istuu kahdesta nuorimmaisesta toinen lukemassa.
Pari kertaa viisi vuotias on jalat pystyssä nukahtanut siihen.
Ja nuorimmainen on siinä nukkunut monet unet.
Viime viikolla sairastaessaan nukkui siinä päivät läpeensä.
Minä istuin nojatuolissa neuloen,
jalalla potkin vauhtia kehdolle.
Jos hetkeksi vauhti pysähtyi
kuului kehdosta kuiskaus:
"Äiti hyttytä".
Olohuoneesta on suuret ikkunat pihallemme.
Niistä on mukava seurata ulkoilmaa ja elämää.
Elämä on täällä maalla pääasiassa sitä mitä lintulaudalla tapahtuu.
Muutama auto ajaa päivässä ohi.
Mieluummin minä lintuja ja luontoa seuraankin kuin erimerkkisiä ja -värisiä autoja.
Aika komea ilmestys tämä käpytikkauros.
Ikkunan takana on iso ja vanha pihlaja.
Osin jo niin huonossa kunnossa, että sitä uhkaa kaataminen.
Se harmittaisi suunnattomasti.
Sillä mikä sen kauniimpi on kuin tuo vanha puu ikkunanäkymänä?
Se oli viime syksynä marjoista punaisena.
Niitä on riittäny kevääseen asti linnuille syötäväksi.
Myös oravat käy lintulaudalla ja talipalloja nakertamassa.
Kissa on tosin pitänyt aika hyvin oravat pois pihastamme.
Minusta se on tosi symppis otus.
Mutta turhan nopeasti se tyhjentää lintulaudan vaikka se olisi kuinka iso.
Yksi orava ei ole vielä muuta kuin silmänilo
mutta jos niitä on seitsemän,
se alkaa olla jo liikaa.
Kissa lähettyvillä...
...äkkiä pakoon.....
Aurinkoista kevättä.
Luonnon ihmeitä ja
kevään etenemistä seuraten.














Se on juuuri niin täydellinen kuin muistinkin. <3 On se onni että löysin edes vähän vastaavan tännekin, niin ei tarvitse enää ihan niin kauheasti kadehtia. ;)
VastaaPoistaMahtavia nuo lintu- ja oravakuvat, wau! Viimeisessä on vauhtia niin että melkein tässä tulee itsellekin kiireen tuntu! :D
Jäin sinun postauksesta miettimään kirjahyllymme väriä. Sanoit sitä vaaleansiniseksi. Itsellä ei ollut sellainen koskaan käynyt mielessäkään. Mutta kun sitä nyt katsoo se tosiaan on vaaleansiniseen murrettu valkoinen.
PoistaHienon hyllyn olit sinäkin löytänyt!
Niin tosiaan! Hauska että ihmiset näkee niin eri tavalla. Ihan valkoista en olisi osannut tuossa nähdäkään, mutta nyt kun sanoit niin on se valkoinenkin. :D
PoistaVinkkivinkki, että silloin kun teillä ei kukaan pieni sairasta, tuo kehto on myös mainio kirjahylly! Lastenkirjoja siihen uppoaa melkoinen rivi, ja ovat kuin kirjastossa tarjottimella. Meillä tosin tarvii kohta kehto tyhjentää taas alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. :)
VastaaPoistaKiitos vinkistä. Saattaa olla että kehto joskus on tuossa käytössä.
PoistaMullekki kelpais kyllä tuollainen kirjahylly, ihana! -K-
VastaaPoista