koukuttunut

Ulkona sataa vettä.
Minä meinasin tänään hakata polttopuut loppuun, jotka jäi eilen hakkaamatta, kun en kertakaikkiaan enää jaksanut. Enkä ole muutenkaan joutanut halonhakkuuseen moneen vuoteen.
Nyt oikein nautin hommasta. Vaikkakin lähtökohta sille työlle oli kaikkea muuta kuin nautinnollinen.
Kiivastusta piti lähteä purkamaan kirveen varteen.
Kesken työn naapurin isäntä tuli halkokuljettimen kanssa. Oli itselleen rakennellut sellaisen ja toi sen meille testikäyttöön, kun ei itse tarvitse sitä juuri nyt. Ihana naapuri!!
Kuljettimesta intoutuneena haloin melkoisen siivun kasasta liiteriin, mutta en sitten millään jaksanut kasaa kokonaan.
Pihasaunan lämmössä venyttelin kireitä lihaksia ja hermoja.

Tänään sitten sataa vettä. Kyllä kait ne halot käyn vielä tälle päivälle halkomassa loppuun.
Mutta nyt innostuin virkkaamaan. Tai jo eilen aloittelin ja koko aamun olen jatkanut. Ei voi lopettaa... sen verran koukuttavaa puuhaa. Ja hullun kiilto silmissä odotan koukulta valmista työtä. Se on sitten eri asia milloin se sieltä tulee ja minkä näköisenä. En nimittäin ole koskaan virkannut mitään järellistä. Peruskoulussa aikanaaan virkkasin vauvalle myssyä, lopputuloksena oli tyynynpäällinen :/
Olisko jossakin ollut vika? Virkkaajassa vai opettajassa, langassa vai koukussa? Mutta mitäs tuota enää muistelemaan. Se tyyny joutui jossakin välissä roskiin. Ei ole enää muistuttamassa itsestään.

Enpä ole joutanut juuri ompeluksiin ja neulomuksiin koskea lähiaikoina, kaikki liikenevä aika on mennyt opiskeluun. Mutta nyt se on ohi!! Luit oikein. Opiskelu on ohi!! Tiistaina oli kaksi näyttöä ja ne meni hyväksytysti läpi. Molempien aiheiden portfoliot meni opettajalle tarkistettavaksi. Mutta ei niistä hylsyä tule, siitä uskallan olla varma. Eli olen valmistunut!!! VIHDOINKIN!! Jo oli aikakin.

Lopultakin elämässä jää muullekkin aikaa. En ole sitä vielä täysin sisäistänyt, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkaa tajuntaan iskeytymään. Todistuksen saan vasta kesäkuun lopulla. Ja rahan, joka odottaa kaikkia oppisopimuksella tutkinnon suorittaneita, ainaki tällä alalla. Sillä rahalla olen luvannut ostaa itselleni kunnon pokkarin. Sitä odottelen innolla. Lisäksi lähden valokuvauskurssille. Jospa sille harrastuksellekin olisi nyt enemmän aikaa.

Nyt olen siis koukuttunut virkkaamisesta. Maksoin ohjeesta, mitä nyt teen. En eläissäni olisi uskonut että sorrun joskus sellaiseen. Nytkin kyllä mietin kovasti ja ajattelin, että jos en koskaan onnistu saamaan mitään järkevää aikaiseksi niistä ohjeista ja sitten se raha on mennyt ihan hukkaan..
Mutta lupaavalta näyttää, tässä vaiheessa. Lopussa vasta pääsee näkemään miten oikeesti kävi. Haluaisin nähdä tuloksen pian, siksi ei malttais tuolista nousta muuhun hommaan. Onneksi siis sataa vettä. Mutta kun sisällä ei ole tuota sadevaaraa ja täälläkin on tekemistä.... Ja lasten ilmapallokiukuttelua jne. Onko kenelläkään muulla vappuna kiukuttelua ilmapalloista? Niin, että välistä tekis mieli ottaa parsinneula ja vaivihkaa käydä puhkomassa kaikki pallot?

Täällä on sivusto josta tilasin ohjeen tämän hetkiseen koukutukseeni.
Sitten kun olen tehnyt nuita heti usemman parin, tämän koetyön jälkeen, keskityn tähän ohjeeseen.
Tuon luulis olevan nopeampi toteuttaa. Saiskohan tehtyä lastenhoitajalle, ennen viimeistä hoitopäivää? Ensi syksynä ei meiltä mene enää lasta sille hoitajalle.

Nyt, kun olen tehnyt tossuista molemmat pohjat, alkaa jo jonkun aikaa tuntunut vaiva äitymään niin kipeäski, että saankohan tossut valmiiksi asti. Nimittäin sormien nivelet. Vaiva alkoi jo ennen joulua, ollut välistä parempana, välistä huonompana. Nyt on niin kipeät että ei ois järkevää virkata. Mutta jätänkö tossut kesken?! En malta jättää. Elämä jatkuu, kivuista huolimatta. Mukavahan se ois tietää mistä tämä kipu johtuu, jos siihen vaikka saisi jonkun avun.

Noin kirjoitin toukokuun toisena päivänä. Nyt on jo kuudes päivä. Sain halot hakattua loppuun ja lisää on haettu metsästä. Olen käynyt verikokeissa, niin kipeäksi meni nivelet, että haluan saada selville missä vika. Tulevaisuus näyttää mitä se on.

Muutama kuva tämän hetkisestä projektista. En tosiaan ole ennen virkannut, joten joudun
opettelemaan. Onneksi on olemassa internet, josta löytää ohjeen ja neuvon melkein ongelmaan kuin ongelmaan. No ainakin melkein.

Olen utelias näkemään saanko koskaan tossuja valmiiksi. Tai oikeastaan en epäile niiden valmistumista. Se kiinnostaa enempi minkälaiset niistä tulee... Ja eikö vain nämäkin tossut olis ihanat? Saisinkohan tehtyä nuorimmaiselleni hoitotossuiksi?..

  

Utelias orava työnsi päänsä melkein kameraani kiinni.. Tsiikailin kamerallani lähimaisemaa, kuvakulmaa etsien  ja aivan yllättäen kameran edessä olikin orava.