Voitto kotiin

Tänään sain postista mieluisan paketin. Intu blogin arvontavoiton! Kiitos!!

Monta ihanaa ohjetta kirjassa onkin. Kuten nämä kesävoi-sukat ja ne tähkäpää sormikkaat. Uskaltaisikohan sitä  kokeilla sormikkaiden tekoa, nyt kun ohjekkin niihin on?

Viimeajat olen istunut nojatuolissa ja neulonut esikoisen polvipituisia villasukkia. 

Täällä voisi kokeilla uudestaan arpaonnea. Kokeile sinäkin.

 http://sanijaella.blogspot.fi/2012/10/huikea-3v-arvonta.html

(Kyllä minä joku päivä opettelen linkittämisen. Nyt on mies taas kokouksessa, ni en ala itekseen pähkäilemään.)

Mukavaa lokakuuta kaikille teille!

Kohti valmista

Eilen oli hieno ilma tehdä etupihaa valmiimmaksi. Etuovi on ollut jo peräti viikon käytössä. Terassin käsittely jäi ensi kesälle, nyt on jo niin kosteaa ja kylmää, ettei kannata ruveta maalaushommiin. Tälle syksylle jos kerkeis vielä tehdä kiveyksen loppuun. Se on hienoinen toive.

Tässä muutamia kuvia työn tuloksesta.

Keväällä siemenestä kylvämäni patjarikon taimet pääsi etupihalle kasvamaan. Miten ootankaan niiden kukintaa, niin kaunis on patjarikon kukka.

Kärpässieni on ihan itse kasvanut kivien väliin. 

Alin porras on nyt lisätty, jospa siitäkin ajan kans tulis yhtä likainen ja sammaleinen = kaunis, kuin ylemmät portaat on.

Maitotonkka joka on parhaat päivänsä nähnyt, löytyi ladosta, muiden aarteiden joukosta, tänne muuttaessamme.

Niin kaunis keijunmekko

Kuva etuovelle. Nuorin nukkuu ihanaakin ihanemmissa vaunuissaan päiväunia. 

Kuva näyttää olevan vähän sitä sun tätä. Koko aamun on satanut vettä taivaantäydeltä, kiveys on aivan märkä, mutta ei siinä vesi seiso!!

Työ

Ensimmäinen työpäivä takana. Niin tutut jutut ja tutut hajut. Ihan huvitti, miten kaikki tulikin niin selkeästi mieleen. On vähän turta olo nyt. Väsyttää. Töihin laskeutumista pehmittää miehen isäkuukausi. Miten onkaan ihana ajatella että isä saa olla pikkupoikien kanssa kotona, kuukauden. Nautinnollista kuukautta heille. Sitten tulee arki isolla A:lla ja lapset lähtee hoitoon. Isommille pojille jo tuttuun, mukavaan hoitopaikkaan. Nuorimmaiselle kaikki se on vielä outoa ja tuntematonta. 

Syksyn kirpakassa ja kosteassa säässä kävin vielä naisten kanssa kävelyllä, päivän päätteeksi. Luulen, ettei nukkumatin tarvitse kovin suurta työtä tehdä tänään että saa silmiini unihiekan laskettua. 

Kaverisynttärit

 Eilen meillä pidettiin kymmenvuotiaan kaverisynttärit. Vauhtia ja kikatusta riitti. Ja mukavaa oli kaikilla. Isotsiskot oli kehitellyt ohjelmaa synttäreille. Yksi niistä oli esteratsastuskisat. 

Leikkisä suunnistustietokilpailukin oli ohjelmassa. En ole tarkkaan selvillä kilpailun toteutuksesta. Mutta kävivät ensin ottamassa kuvia piha-alueelta ja tekivät kysymyksiä. Kilpailussa piti löytää kuvan kohde ja kohteessa oli sitten tietokilpailukysymys.

Lopuksi jaettiin mitalit molemmista kisoista.

Mitalit ompelin edellisenä iltana synttärisankarin avustaessa. En ymmätänyt Mekkotehdas-kirjan ohjetta oikein, joten tein niinkuin sillähetkellä osasin. Erilaisia kankaita ja nauhoja löytyi omista kätköistä vaikka kuinka. 

sitten yöllä, kun valvoskelin taas nuorimmaisen kanssa, mulle yhtäkkiä valkeni, miten ne mitalit oikeen ohjeen mukaan tehdään. Ja pitihän se kokeilla. Mutta ei nuo ensimmäisetkään versiot mitään huonoja ole, ne on vaan erilaisia. miksi sitä nyt pitäisi kaikki olla niin justiin kuin kirjoissa ja kansissa sanotaa :)

Mitalien taustalla on Rovaniemen kirpputorilta aikanaan löydetty "Auringonlasku kilpisjärvellä" -raanu. 

Pallopaitoja

Olen loppuviikosta ommellut muutaman paidan. Seiskaluokkalainen etsi itselleen sopivan mallin ottobre lehdistä ja piirsi kaavat. Muutaman viikon ne ootti jatkotyöstöä sivupöydällä kunnes otin ne ja hänen itsentä valitsemat kankaat käsittelyyn. Eihän niissä kauan mene, aloittamisen vaiva on isoin. 

Paras palkka työstä on se että puserot on tullut samontein käyttöön.

Kankaat on Harju oy:n trikoota. Kakkoslaatuisena molemmat ostettu. Tuossa alimmassa on kuva kohdistusvirheestä kankaasta. Minusta se on vain piristys kankaalle. Kuulemma juuri sen takia valikoitui topin kankaaksi.

Viikonloppu on mennyt lasten kanssa keskenään kotosalla kun perheen mies on pohjois-suomessa metsästämässä veljiensä kanssa.

Tänään on aivan upea keli, aurinko paistaa ja lämmittääkin kivasti vielä. Ilmassa on silti ihanaa syksyn raikkautta. 

Boxereita ja kynttilän valoa

Aamulla käteeni osui muutama viikko sitten piirretyn boxerin kaavat. Oli melkein pakko ottaa ja kokeilla kaavan toimivuutta. Kaava on ottobre lehdestä 4/04.

Sen verran tuosta tehostenauhasta, vai millä nimellä se nyt lehdessä mainittiin, on pakko kommentoida, että aivan liian paksu tulee haarasaumasta. Pienimmäinen valitti että sattuu. Isomman pöksyistä ompelin sauman litteäksi ja ajattelin, että seuraavista pitää varmaan ommella sauma ulkopuolelle ja laittaa siihenkin tuo resorinauha päälle. Omistaispa peitetikkikoneen, sillä sais niin kätevästi tehtyä litteän sauman, joka ei hankaa ja hinkkaa. No, haaveet on haaveita. Se hyvä puoli tuossa tehostenauhassa on, että housuissa ei ole saumoja sisäpuolella, kuin tuo mainitsemani haarasauma.

 Ensin tein pienemmälle, kaksivuotiaalle omat, ihka ensimmäiset boxerit. Ei auttanut muu kuin tehdä kohta viisivuotiaallekkin samontein. Siinä se seiso ompelukoneen vieressä ja ootti että sai vetästä boxerinsa jalkaan. 

Pienempi oli heti valmis kuvattavaksi, mutta eipä ollut niin aulis isompi kameran eteen tulija. Meillä ei ole liiemmin harjoiteltu kuvattavana olevaa. vaikka kuvia tuleekin räpsittyä enempi ja vähempi, mutta että ihan mannekiinina oloa, sitä vähempi. Pojilla on päällään aikaisemmin ompelemani paidat. (paitsi tuo raitapaita.)

Tämä meidän suloinen mannekiini on aina valmis kuvattavaksi. Joka päivä on uusia vinkeitä opittu ja ilmeitä ja ääniä. Herra ei ole syönyt pariin päivään juuri mitään, että kahdeksankuinenkin osaa olla päättäväinen! Suu ei aukea, jos ei ruokaa tee mieli. 

(Huomaa ihana syöttötuoli! kuluneen kesän projektin tuotos.)

 

Ihania nämä syyskuun pimenevät illat, kun saa ruveta polttamaan kynttilöissä tulia.

Pihassamme on monta monta pihlajaa, jotka on suurin osa ollut punasenaan marjoja, minun ilokseni. Mutta marjoista on iloinnut moni muukin kuin minä, sillä tuloksella, että sain tosissaan ettiä marjoja koristeeksi. Ne marjat mitä oli jäljellä oli niin korkealla, että ei puhettakaan että olisin maasta yltänyt niihin. Täytyi turvautua kiipeilytaitoihin, sillä olin sieluni silmissä nähnyt jo kynttilää ostaessani pihlajanmarjat sen kaverina. 

 Mukavaa syksyä kynttilän valosta nauttien!

Syyskuun tunnelmia

Keittiössä sipulikori odottaa täytettä. 

Ulkona on sipulit nostettu kuivumaan. Sopivasti tuli auringonpaisteinen päivä. Illalla nostin ne latoon sateen suojaan, ja juuri kun olin saanut ladon oven kiinni, alkoi satamaan. 

Pienimmäinen päristelee nykyisin koko ajan. Ihanaa tuo uuden taidon oppiminen. Lattianrajasta kuuluu jatkuvasti selitystä ja pärinää. 

Kasvihuoneessa on kohtalaisesti tomaatteja ja paprikoita. Mutta valon ja lämmön puuttuessa ne ei kypsy sitten millään.

Onneksi sieltä ollaan jotain saatu maistella, ettei ihan tappiolta tunnu koko homma.

Kärpässienisato olis tänä syksynä erittäin runsas. Mutta muuten on vähän sieniä näkynyt omassa metsässä. Pitäisi varmaan lähteä kauemmaksi syötävää satoa hakemaan.