Kevään kohinaa

Kirjoitettu 28.4
Eilen "pakkasin" ompelukoneen ja saumurin huppujen alle ja siirsin ne pöydän päältä sen alle, jotta mahtuisin jossakin opiskelemaan. Olen kokenut hankalaksi opiskella sohvalla ja keittiönpöydän ääressä. En tiedä helpottaako pöytäpintakaan yksivuotiaan ahkeralta avustukselta opiskelussa. Huhhuh! Se on nyt niin hirveässä iässä, että meinaa hermot mennä ja askelten nopeus ja reakointiaika ei taho riittää enää tällä iällä. Ja hermotkin on välistä turhan kireällä.

Hypistelin taas kankaitakin, kun nekin jouduin siirtämään näkösältä kaapin uumeniin, ja taas olis ideoita ja TARPEITA enempi ku laki sallii. Ei olis ompelukoneiden paikka pöydän alla, eikä aikaa opiskelulle, mutta oma on valinta. ei auta kuin tyytyä siihen. Kunhan saan ensimmäisen näyttöni näytettyä, ni sitten voisin jopa ommellakkin, muutaman kesävaatteen tehdä. Mutta eipä taida antaa aika myöten. Sitten alkaa muuta kiireet. HUOH!

Mutta on tässä keväässä ilonkin aiheita ja oikeastaan niitä vasta keväässä onkin. On ihanaa kun lumi on sulanut pihasta pääosin ja on saanut jo muutaman haravan vedon vetäistä. Se jos mikä on palkitsevaa työtä, käden jäljen näkee heti. Ja sitten on keväinen lintubongaus. Pihan lintuja seurataan päivittäin, ja ihastellaan uusia tulokkaita. Eilen tuli kirjosieppo pihapiiriin. Punarintaa ollaan saatu kuunnella ja katsella jo viikon päivät. Laulurastas lauloi kaunista säettään, säestäen ulkosaunan löylyjä, teeret kukersi soidintaan jne. elämää ja seurattavaa riittää. Pihapiirin lisäksi olemme laajentaneet bongausta myös lintutorneille. Tänään käytiin yhdellä sellaisella ja siellä sattui olemaan ystävällinen oikea bongari kaukoputkineen, joka auliisti meillekkin jakoi tietojaan ja taitojaan ja antoi katsoa putken näkymiä, kun kiikarin kapasiteetti ei enää riittänyt.

Tuollaista meillä oli kaksi viikkoa sitten, kun tuota kirjoitin!!

9.5
Nyt on piha haravoitu, tänään kukkui käki! Ihanaa, kevät siis on käsillä, tässä ja nyt. Vielä ei koivu viherrä, tuomi tekee jo senkin. Muutama karviaspuska on revitty juurineen maasta, siemeniä kylvetty ja koulittu, pari istutustakin jo ulos tehty. Jokaisesta, ulkona vietetystä ajasta nautittu. Ulkosaunakin sai uuden padan, joten sitä on nyt mielekkäämpi lämmittää, sekä saunaa että pataa.

Saunalle tehtiin myös näkösuoja, raudoitusverkko nostettiin lautojen avulla sopivalle korkeudelle. Juurelle istutin kaksi villiviiniä, nyt sitten odotellaan kasvua joka antaa saunojille toivotun suojan.

Perheemme uusi harrastus on jousiammunta. Kun kaupasta ei saanut, useammalla yritykselläkään, hyvää ja toimivaa jousipyssyä, huokeeseen hintaan, mieheni otti ja teki sellaisen, vanhoista suksista ja vanerista. Nuolet on kaupallista tavaraa. Kuvassa viisi vuotias seuraa tarkkaavaisena äidin suoritusta. Ei oikein ole hallussa tuo taito vielä, vaikka yksi nuolista osui keskelle maalitaulua, siihen johon kaikki tähtää ja harva osuu. Mutta taisi olla jo seuraava nuoli, joka meni ladon katolle. Samaan suuntaan tosin kuin edellinenkin, mutta "aavistuksen" korkeammalle...

Kevään kasvua raparperipenkissä

Ja sisällä taimilaatikossa, koulittuja kurkuntaimia, etualalla hentoja tomaatintaimia

Viikon päästä minulla on ensimmäinen näyttökoe. Sitä olen suunnitellut ja suunnittelen jatkossakin, ja toivottavasti, huokaan helpotuksesta kun se ohi. Sitten voi olla jo vapaampaa hengittää, ja jos vaikka ompelisinkin jotain, niin ainakin haaveilen. Sais etes ne asuntovaunun verhot tehtyä, ennen kesän reissua...

Kuunnellaan kevään ääniä ja nautitaan!!

Ps. Aivan meinasin unohtaa kertoa, että olen kauttaaltaan itikan pistoksilla ja arvaappas kutittaako?! 

Ajatuksia kylvöpuuhista

Vihdoinkin sain otettua ja kylvettyä muutaman pussillisen siemeniä multaan. Tomaattia, neljää eri lajia, paprikaa, kukkakaalia, purjoa, maissia, samettikukkia ja mitäs muuta siinä nyt olikaan. Lempipuuhaa tuo kylväminen ja kouliminenkin, pidän myös istuttamisesta, kitkemisestä, ja kasvun seuraamisesta, mutta sadonkorjuuseen tarvitsisin joka syksy jonkun piristysruiskeen. Se on itsestänikin jo vähintään ihmeellistä, että en enää jaksa sadon talteen korjaamista, en ollenkaan. Tekee vaikeaa myöntääkin, että sato menee pääasiassa kompostiin. Miksi ihmeessä?!! Onko mitään järkeä koko touhussa? Onko mitään järkeä kylvää siemeniä, nähdä istuttamisen ja kastelun ja kitkemisen vaiva? Joka kevät aloitan yhtä innoissaan tämän touhun, nautin hommasta, melkein aina kylvöt ryöpsähtää käsistä ja kylvän niin, että meinaan hukkua taimiin. En yksin minä vaan koko perhe. Takkahuoneeksi kutsuttu tila on täynnä purkkia ja purnukkaa, on kasvivaloa viritelty, kaikki muu tavara (pääasiassa kangaspinot) siirretty syrjään taimiastioiden tieltä. Innoissani ootan että pääsen kasvimaalle tonkimaan, kääntämään maata, kylvämään siemeniä, istuttamaan taimia.. Ja sitten syksyllä kaikki, LÄTS, läsähtää kokoon, enkä jaksaisikaan tehdä työtä loppuun..
Vuosi sitten laitoimme lavakaulukset kylvölaatikoiksi, haketin risuja päivä toisensa perään kulkuväylille. Kitkemisen helpottamiseksi ja kasvun edistämiseksi laitoin ruohosilppua katteeksi. Osa hyötyi siitä paljonkin ja osa kärsi. On otettava huomioon tämä tämän kesän kylvöksissä. Maissi kasvoi ja kukoisti ja teki hienot tähkät, kun taas sipuli pysyi suurimmaksi osaksi pienenä ja osa mätäni, viimeistään talvisäilössä. Suurin osa sipuleista tuli kuitenkin käytettyä!
Samettikukan kauneudesta olen tullut vakuuttuneeksi vuosien varrella. Maahan laitettaessa ne on pieniä rääpäleitä, joista aina epäilen, tuleekohan noista koskaan mitään. Mutta aina ne on kukoistanut viimisen päälle hienosti. Samettikukka jos mikä nauttii ruohokatteesta. Ja minä nautin samettikukkien kauneudesta. Pitäisi kylvää erilaisia lajeja, jotta voisi verrata kauneutta ja mikä olisi kans viisasta, laittaa niitä pihaan näkösälle ruukkuihin ja istutuksiin, sillä kasvimaa on sen verran syrjässä, että se kaikki loisto ja kauneus jää joinakin päivinä näkemättä, jos ei vartavasten käy kasvimaalla kierroksella.

Mutta siis se syksy. Miksi voimavarat ja mielenkiinto ei riitä enää syksyllä sadon korjaamiseen ja säilömiseen ja puutarhan talviteloille laittamiseen? Olen joskus ajatellut että sitä haluaisi jo asettua talviunille ja vähän hiljentää vauhtia ennen unien alkua. Sillä tosiasiassa syksy on melko kiireistä aikaa puutarhahommissa, kun kaikki sato, ei vaan kasvimaalla vaan myös marjapensaista, omena- ja luumupuista pitää saada laitettua talteen eri muodoissa. Mehumaija porisee liedellä päivästä toiseen,  kuivuri hurisee sen minkä kerkeää sinne omenasiivuja siivutella jne. Siinä samassa hötäkässä alkaa lasten koulut, on kirjojen päällystämistä x 6 on kuulumisia enempi ja vähempi jokaisella, sitten tulee jo vanhempainillat, ennekuin sato on korjattu. Alkaa harrastukset ja kuskaaminen niihin. Yksinkertaisesti syksyllä on liikaa kaikkea.

Mutta herätys, NYT ON KEVÄT. Saa luvan kanssa nauttia pimeän talven jälkeisestä valosta, lumen sulamisesta, muuttolintujen saapumisesta, kylvötouhuista, kaikesta. Kevät on loistavaa aikaa. Miksi en siis nauttisi siitä. Miksi murehtisin siitä mitä sadolle tapahtuu syksyllä, jos nyt nautin kylvää ja koulia, kyllä siitä sitten kuitenkin suurinosa tulee käyttöön, kasvukauden aikana. Jostakin sitä on sitten aina pinnistellyt voimanrippeitä ja saanut jopa pestyä kylvöastioita ja laitettua talviteloille kaikki tarvittava. Joku yksittäinen työkalu on saattanut jäädä maahan töröttämään, niinkuin viime syksynäkin. Maahan pystyyn jääneen talikon varresta näkyi välistä vain pienen pienesti varren pää, jota kukaan muu kuin minä ei tunnistanut talikoksi. Nyt siitä näkyy jo melkein koko varsi. Voihan sitä niinkin seurata kevään tuloa ja lumen hupenemista.

Pitäisi tehdä, omaksi iloksi ja sinun riemuksi, kuvakooste viime kesän kasvatuksista, siitä voimainponnistuksesta, mitä jaksoin tehdä ja mistä nautin. Syksyn tunnelmiin en halua siinä perehtyä, eikä siitä voimattomuudesta ja toivottomuudesta olekkaan todistusaineistoa. Se olkoon ensi syksyn projekti, vai liekköhän tuo tarpeellinen?

Kotipesiä ja maisemia

Näissä, tutuissa, maisemissa sain käydä pääsiäisen aikana.

Mukana yli kolmekymmentä nuorta ja kuusi aikuista. 

Hieno retki oli.

Kotopihassa saimme vihdoinkin linnuille uusia kotipesiä puihin. Pöntöt on alakoululaisten koulun pönttökerhossa tekemiä. Siellä on jo kahtena keväänä saanut, vanhemman kera, käydä tekemässä näitä asumuksia. Sen ansiosta meillä on puissa jo toistakymmentä uuden uutukaista pesää, vanhojen, lahojen tilalle.

Pojat oli mukana touhussa, nuorimmainen kelkassa istuskellen ja vanhemmat omien kulkuneuvojen kera. 

Muuten elämä on aika samanlaista päivästä toiseen. Kevätväsymys vissiin iskenyt, kun voisi nukkua melkein millon vaan ja mihin vaan. Opiskelut muhii takaraivossa alituiseen, töissä on tohinaa ja kotona vilske ja ajoittain meteli kohoaa kattoon saakka.

Mitään toivoakaan ei ole tarttua ompeluksiin käsiksi. Aina haikeasti vilkaisen kangaspinoja ja lapset esittää kainoja pyyntöjä ommeltavista vaatteista. Ehkä joskus vielä ompelenkin jotain. Siinä toivossa elän. 

Siitä kuitenkin nautin joka päivä, että kesä on aina päivää lähempänä. Tänään on satanut lunta, mutta eikös sitä sanota, että "uusi lumi vanhan surma". Näin keväällä se pitää onneksi paikkansa. Kevät oikein tuoksuu jo. Ja uusia lintuja tulee pihapiiriin ilmojen lämmetessä, viime viikolla kuuntelin ihastuneena mustarastaan laulua. Töissä olen ihastellut joella uiskentelevia laulujoutsenia.

Olen kevään etenemisestä innoissaan, uskonpa että sinäkin olet!

Upea kokemus

Eilinen ilta meni istuessa Tampereen tuomiokirkossa ja kuuntelemalla maailman kauneinta musiikkia.

Oli vaikuttava ilta, olen mielissään että viime syksynä, rakkaan siskoni houkuttelemana, tulimme ilmoittautuneeksi mukaan. Yhdessä mentiin veljien ja siskojen ja kumppaneitten kanssa.

Saimme nauttia koko kolme ja puoli tuntia ilman häiriötekijöitä!

Myöhään oltiin kotona ja myöhään nukkumassa, musiikki soi yölläkin päässä ja aamulla soi kello varhain, kutsuen arkiseen työhön. Melkein liian ylivoimaista palata arkeen noin upean illan jälkeen.  

Kokemus oli niin upea, että suosittelen sitä sinullekkin!

Itse toivon, ettei tämä jäänyt viimeiseksi kerraksi.

Noituuksia

Ostin viime kesänä lierihatun itselleni, mutta se jäi käyttämättä. Lapset on leikkineet sillä enempi ja vähempi. Nyt sen aika oli muuttua noidan hatuksi virpomaan lähtijälle. 

Tänä aamuna sitten tein muutostoimet hatulle, ei sitä tietenkään hoksata pyytää aikaisemmin, kuin edellisenä iltana myöhään. 

Tämmönen siitä tuli. Gollege-kankaasta tehty, kaavat piirsin hatusta. Täytteenä tötsässä on kuplamuovia. 

  Tässä kaksi noitaa lähdössä virpomaan. 

Kuvaajina on toiminut kaksi tytöistä, nykyisin kävelevät kamerat kädessä peräkanaa ja erikseen paikassa kun paikassa, korttia saa olla vähän väliä tyhjentämässä. Onneksi se on tänä päivänä helppoa, ei sitä filmikameralla antas nuitten räpsiä.

Aurinkoista palmusunnuntaita kaikille!

Aurinko!

Ihanaa kun auringon valo on lisääntynyt ja päivä pidentynyt!

Onneksi on olemassa kevättalvi. 

Auringonvalo korvaa tuhatkertaisena paisteellaan alkuvuoden pimeyden. 

Ja antaa elämään iloa tuhatkertaisesti.

En ymmärrä niitä, jotka sanoo pärjäävänsä ilman talvea, että ois aina vaan kesä. 

Minä en pärjäis. Talvi on yksi tärkeä vuodenaika, yksi neljästä tärkeästä. 

Minun lisäksi myös meidän Noki-kissa nauttii auringonpaisteesta. 

Tänään sain palautettua yhden opiskelutehtävän. Heti pitää rynnätä toisen kimppuun ja suunnitella näyttö. Tekeminen ei lopu kesken. 

Millään saralla. 

 Tekemisen iloa jokaiselle!

Tavallinen torstai

Kotona sairaiden pienten kans

Nuorimmaisen kuudes korvakuuri loppui juuri

Kuume ja nuha jatkuu silti

Koulutehtävän tekoa 

Pari viestiä työkaverille

Kasiluokkalainen tettiin kävellen 4km

Kolme pientä porsasta

Susi ja kuusi pientä kiliä

Punahilkka

Huomaan että kaikissa niissä on paha susi 

Viisi vuotias varmistaa joka ilta: "voiko susi tulla sisälle?"

Eka luokkalaisen kaverin äidille puhelu, sopiminen huomisesta kyläilystä

Reissuvihkoon viesti opelle

Neljäsluokkalaisen kanssa keskustelua laskettelemaan lähdöstä

Sopiminen miehen kanssa sinne viennistä

Yritys päiväunille, kova päänsärky, nuha, jomotus poskionteloissa

Linnuille siemeniä lintulaudalle, talimakkara pihlajan oksaan

OkTaavin kuuntelua, etenkin Vempula Villeä, viisi vuotias on oppinut laittamaan lempilaulunsa soimaan

Poikien lempiruokaa, mannapuuroa kaakaojauhon kera

Päiväkahvit salmiakkipastilli suussa

Tuli leivinuunissa

Tuli takassa

Ruoan laittoa lasten avustamana

Mies vie laskettelijan rinteeseen ja tulee kotiin töistä

Paljon sitä näköjään tapahtuu, ihan tavallisen tuntuisenakin päivänä. Eikä tuossa ole kuin osa kaikista asioista. Kuinka monta kertaa ekaluokkalainen kerkeää sanoa kaverin äidille soittamisesta, ihan hermostumiseen asti, tai laskettelujärjestelyt kaikkine oheistoimintoineen. Illalla kaksi muuta lähti vielä mäkeen harjoittelemaan lautailua, ilmaisissa rinteissä, onneksi sellaisia on!

Koulutehtävän teko vaatii paljon aikaa ja koneella istumista. 

Ensimmäisen näyttötutkinnon suunnittelu pitäisi aloittaa pikapuoliin.

Nuorimmaiselle pitää huomenna varata omalääkärille aika ja pyytää lähete korvalääkärille.

Tämä viikko on mennyt sairastaessa.

Ensi viikko voisi mennä jo normaalisti.

Mukavaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua kaikille!