Monenlaista

Valokuvaus on taidetta.

En tiedä onko minusta,

taiteentekijäksi.

Huomaan, mitä syvemmälle valokuvaamiseen pureudun, että ei riitä yksin kuvaaminen,

vaan pitäisi olla taitoa ja silmää ja aikaa

käsitellä kuvia.

Tuota aikaa ei tahdo olla itse valokuvaamiseenkaan, 

miten sitä sitten olisi kuvien käsittelyyn, 

johon sitä aikaa menee tuplasti enempi kuin itse kuvaamiseen?

Eli yritänkö haukata liian isoa palasta tässä elämäntilanteessa?

Silti, valokuvaaminen on yksi niistä monista asioista, jota olen halunnut oppia tekemään kunnolla.
Ehkä joskus opinkin jotain enemmän, sitten kenties kun aikaa liikenee enempi.
Nyt mennään näillä mitä on.

Olen myös ommellut.
Pitkästä, pitkästä aikaa, muutakin kuin pyyhkeisiin uusia riksoja.
Aloitin ompelemaan itselleni puseroa. Ja piirsin toiseen kaavat.
Kolmasluokkalainen kysyi, että milloin ompelet sen minun hupparin valmiiksi?
Sen jonka leikkasin viime syksynä.. Liekkö tuo enää mahtuukaan hänelle?
Jospa ottaiskin sen käsittelyyn seuraavaksi.


Ennen ompeluiden jatkumista, eli sadepäiviä odotellessa, tehdään pihalla töitä niin paljon kun keretään.
Viikolla kävi kaivinkone pyörähtämässä tontilla.
 Sen jälkeen ollaan käsivaralla päästy toteuttamaan päässä pyöriviä suunnitelmia.
On niitä vähän paperillekkin rustailtu, mutta niihin ei vilkaista enää tässä vaiheessa,
vaan tehdään niin kuin hyvältä näyttää.

Kasvihuoneprojektikin on nytkähtänyt askeleen eteenpäin. 

Eipä tuosta enää paljon puutu :)

On käyty katsomassa kauniita maisemia, kauniina aamuna. 

Kaikki rikkaudet, kaikki ilo

on kätketty

            lähelle.

Ellemme etsi niitä

            tästä päivästä, 

ne jäävät löytymättä.

              Eeva-Liisa Kantola

Kuvauksellista

Tänään, vapaapäivänä, otin ja lähdin kameran kans etsimään kuvauskohteita. 

Vaikka pihassa olisi ollut sata hommaa odottamassa, joista olin jo päättänyt tehdä ainakin kaksi. 

Lähdin katsomaan, olisko ollu jokirannassa vielä usvaa yön jäljiltä. Ei ollut enää. 

Oli kirkas, aurinkoinen sää. 

Kaunista.

Olen monta kesää aikonut kuvata jokirantaan parkkeerattuja paatteja, 

mutta ilmeisesti jokiranta on meiltä katsottuna niin kaukana etten ole koskaan käynyt haavettani toteuttamassa. Tänään sekin tuli korjattua.

Ilmassa on jo syksyn tuntua. 

Rannassa on myös taideteoksia, tässä yksityiskohta yhdestä sellaisesta.

 Samainen taideteos toimii tukena köynnöskasveille.

On jo ihan selvää, että ihastuin tuon taideteoksen materiaaliin!! 

Mistä löytäisin itselleni tällaisen vanhan sängyn jousiston?!

Tämä vihattu kotilo on aika kaunis, värit on täydellisesti luontoon sopivat. 

Kerran kauniista, keltaisesta kukasta, on tullut valkoinen, mutta yksi ominaisuus säilyy edelleen ja se on KAUNEUS! 

Aamukaste harteillaan.

                                           

Omassa pihassakin on kuvattavaa, paljon.

Tuuli ja Polle pysyy pihalaitumella kiltisti, ilman aitaakin.

Lopulta sain myös kaksi hommaa tehtyä tälle päivälle.

Ne oli vaan eri hommat, mitä olin alkujaan suunnitellut. 

Mutta samapa tuolle, on kuitenkin laidasta jotakin aloteltu..

Huomenna töihin. Ja sitten viikonlopun viettoon. 

Onneksi on työ, jossa on vk-loput vapaat!

Nauti sinäkin vapaistasi, on ne sitten viikolla tai vk-loppuna. 

Kuvausta kurssilla ja sen jälkeen

Jo pitemmän aikaa olen harrastanut kuvausta enempi ja vähempi. Sen verran varman päälle olen tähän asti ottanut, että olen käyttänyt vain kameran automaattisäätöjä. Mutta jo jonkin aikaa sitten on tullut haave oppia kuvaamaan paremmin ja käyttämään kameraa monipuolisemmin. Siihen järjestyi oiva tilaisuus valokuvauskurssilla. Paljon sieltä tarttuikin mukaan. Tärkeätä tietoa, rohkeutta ja lisäinnostusta. 

Nykyisin minulla on kamera aina mukana autolla liikkuessa. Aina voi olla kuvattavaa.. Kuten tänä aamunakin, kun sumu nousi joelta. Se oli paikoin kuin muuri edessä, josta ei paljon kuvattavaksi olisi ollut, mutta hetken katsottuaan sieltä pilkisti paljon kaunista. Ja ne auringonsäteet...

Tämä kuva tekee mieli nimetä "takkutukat" -nimellä

Vielä näkee heinäseipäitäkin. 

Työpäivän jälkeen eräänä aurinkoisena iltapäivänä. 

Tämän aamun kuvausta ennen työpäivää. 

Aina on töillä aikaa odottaa. Mutta kuvaushetki on tässä ja nyt. 

Muuten vaan

Heinäkuun viimeinen päivä! 

Elokuu askeleen päässä. 

Jatkuuhan kesä vielä hetken.

Jatkuuhan?

Kuvakertomus

Kuvapläjäys edellisen kirjoituksen jälkeisistä tapahtumista.

Tämän asetelman keräsin omasta pihasta rippijuhlan aattoiltana. 

Lomamatka Rovaniemelle.

Loma jatkui vähän matkaa etelämpänä.

Hermoloma keski-suomessa. 

Niin meni kesäkuu ja puolet heinäkuusta.

Lyhyt lomani loppui. 

Nauti, sinä joka vielä olet lomalla, lomastasi.

Nautitaan me muut muuten vaan kesästä. 

Pöytä

Eilen, siivouksen vielä ollessa keskeneräinen, piirsin miehelleni kuvat minkälaisen pöydän haluan ulkosaunan terassille. Ei ne kuvat ihan sellaisena miehelleni kelvannut, vaan hän, aiheesta innostuneena, piirsi minulle paremman kuvan. Enkä ollut asiasta moksiskaan, vaan kohta lähdin ulos keräämään tarvikkeita pöydän rakennusta varten. Mies vetäisi työliivinkin vielä päälleni. Eihän sitä passaa töitä tehdä ilman asianmukaisia varustuksia.

Saunan kupeesta otin laudan, jonka pelastin kasasta, johon viskeltiin entisen saunan kattotarpeet, kun se oli tulessa. Muuten kasasta poltettiin poltettavat ja kaatopaikalle vietiin loput.  Lauta on odottanut pöydäksi pääsyään saunan seunustalla jo kolme kesää, mutta mikäs sillä on ollut odotellessa räystään alla, pahimmalta sateelta suojassa.

Ei muuta kuin mittahommiin ja lautaa katkaisemaan. 

Talttaakin tarvittiin.

Jalkaristikot valmiina.

Ja valmis pöytä.

Lautojen päät käsittelen vielä jollakin, että saan ne vähän nätimmin sointumaan pöydän tunnelmaan.

Lyhdynkin olen ostanut puolivuotta sitten valmiiksi juuri tälle pöydälle.

Pöydän pintaa. Lauta on ennen toimittanut savusaunan pärekaton harjalaudan virkaa.

Rakennustöiden päätteksi vetäisin pitkäkseni pöydälle bongaamaan saunakoivussa olevaa lintupönttöä. Sinne on kyllä tehty pesä mutta liikettä en ole pöntön ympärillä nähnyt, enkä nähnyt nytkään. 

Harjoittelin ensi viikon vaihdetta varten jolloin on ensimmäinen birdlifen järjestämä pönttöbongaus.

 Tässä on yksi ihanuus, jonka olen vihdoinkin saanut pihalleni, ihan luvan kanssa, roudattua. 

Viidenneltä luokalta päässeen tyttäreni kuvaamana takaterassimme. Siivosin sisällä ja kannoin joutilaita kasveja ulos jatkopaikkaa odottamaan, Yksivuotias on käynyt tutkimassa tilannetta. 

Kesä ja lämmin on ihanaa, mutta tällä hetkellä luonto kaipaa vettä. 

Ihan pieni sade ei riitä maata kastelemaan. 

Toivottavasti vesisade puhdistaa pian ilmaa. 

Siitepölykin laskeutuisi samalla.

Nautitaan kesästä!