Tänään pyhäinpäivän iltana
saan istua tovin ihan rauhassa olohuoneemme nojatuolissa ja kuunnella kaunista musiikkia,
jota radio tarjoaa ihmisten toiveiden merkeissä.
Itsekkin soitin, ensimmäistä kertaa eläissäni numeroon, jonka olen kuullut monet, monet kerrat.
Mutta ei minulle ole sieltä soitettu takaisin.
Olenkin jännittänyt, että jos he soittavat, mitä minä sanon.
Olisitte saaneet kuulla musiikkia,
joka saatteli meidät mieheni kanssa kirkon alttarille vuosia sitten.
Eli hyvin kaunista musiikkia olisi ollut sekin.
Marraskuun alku on hyvin synkkä ja musta.
Nyt ollaan sitten siinä vuodenajassa, jota inhoan eniten.
Sillä ei mikään ole niin inhottavaa kuin musta ja märkä marraskuu.
Valoa ei ole nimeksikään.
Lapsilla pitäisi olla sukelluspuvut päällä ulkoillessa.
Vettä tulee taivaantäydeltä.
Pihapuiden lehdet on haravoimatta ja liiskautuneina maata vasten.
Pihahommiin ei ole toivoakaan arki-iltana, kun sinne ei kerkeä ennen pimeää.
Tänään on kuitenkin uskaltauduttu ulos.
Lähdimme etsimään uusia kätköjä.
Löysimme neljä uutta.
Yksi niistä oli erikoinen ja vaikeampi löytää kuin muut, mutta löytyi kuitenkin.
Jotakin outoa siinä on kun oikein tarkkaan katsoo.
Lintutornillakin käytiin.
Yhtään, elävää, lintua emme nähneet.
Mutta sinnekkin oli kätketty aarre, jonka lapset lopulta löysivät.
Nyt talo on hiljaistakin hiljaisempi
(Vaikka aina täällä jokin laite hurisee)
Mutta korva lepää tässä hiljaisuudessa
Nautin tovin tästä hiljaisuudesta ennekuin tulee taas ääntä ja hälinää..
Isoimmat lähti isänsä kanssa käymään hautausmaalla
Rauhallisia hetkiä toistekkin toivoen.
Ps. tänään kuvasin puhelimella, kun kamera ei ollut mukana...
mukavia touhuja lasten kanssa :)
VastaaPoistaAhaa, teilläkin geokätköilyä... Meillä tytöt on ihan solmussa siihen hommaan :) itelläki meinaa innostus nostaa päätään. Oon vaan niin lämpimän ihminen etten näin syssyllä enää viitsi... taas kun kevät koittaa, jos vielä muistetaa. Huomaatko, elän melko hetkessä ja haaveet vaihtuu...
VastaaPoistaNiin tuosta piti sanoman jo aiemmin, miten hetkessä haaveet vaihtuu. Se on niin totta. Minäkin jostakin innostun satasella ja kohta se jää ja tilalle tulee jotain aivan muuta... Mutta eikös se tee tästä elämästä mielenkiintoisempaa? Ei ole niin kaavoihin kangistunut.
PoistaMe on kans, tai oikeastaan mies ja lapset, etsineet lähialueen geokätköt. Jännää puuhaa, aikuisten aarteenetsintäleikkejä. :)
VastaaPoistaMarraskuu on minunkin inhokkini, juuri samoista syistä. Mutta onneksi sisällä on lämpöä ja valoa!
Kiitos kommenteista. Tuo geokätköily on oikein mukava harrastus jota voi harrastaa koko perhe. Tai ne jotka kullonkin innostuu lähtemään mukaan. Syksyn märkyydestä ja synkkyydestä huolimatta oli oikein hyvä käydä ulkoilmaa haukkaamassa ja mikä sen mukavempaa kuin tehdä se nuin mielenkiintoisissa merkeissä. Vasitella jätettiin auto aina sen verran kauas kätköstä, että tuli liikuntaa ja ulkoilua samalla.
VastaaPoistaTosi upeita kuvia! Tosimummon kautta tänne jotenki eksyin kuvia ihastelemaan.. :)
VastaaPoistaMulla meni kokonaan ohi tuo pyhäinpäivän toivekonsertti, harmittaa. Aina oon sitä ennen kuunnellu ja toivonu myös monesti. Yhtenä vuonna pääsinkin läpi ja toivoin läheiseni muistolle laulua Tuonne tuonne kaipaan tähtitarhain taa.
VastaaPoistaMuistin viimein lisätä sut tuonne blogini lukulistaan... :)
PoistaSenhän voi kuunnella areenalta vielä jälkeenpäinkin.
PoistaOlit näköjään lukijaksikin ilmoittautunut :) Kiva!