sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Taulu



Lapset joskus kysyi, miksi meillä ei ole yhtään taulua seinällä?
Ilmeisesti he ei laske tauluksi vanhaa ikkunaa joka roikkuu sohvan yläpuolella
tai pajuperhosta, joka on toisella seinällä. 
Mielestäni ne on kauniimpia, kuin monet taulut yhteensä.
Mutta nyt meillä on yksi taulu seinällä.
Ei sekään ole mikään ihan normisellainen, ei mikään maalaus.

Yks iltamyöhä, jo makuuasennossa ollessani, muistin että töissä isompia siivouksia tehessä,
 nakkasimme roskiin nurkissa kauan pyörineitä akustolevyjä.
Jäi harmittamaan, että en niistä hoksannut itselleni ehjintä napata.
Jätin jo asian syrjään ja nielin unohdustani
Puhuin miehellenikin, että hommais kaupasta sellaisen
Kunnes hoksasin töissä kysyä, asiasta jotain tietävältä, 
onko sellaisia vielä mahdollisesti jossain varastossa ylimääräisenä. 
Ja niitäkös oli! 
Olis ollut useampikin, mutta minä tarvitsin vain yhden.
Kiitos siitä!
Olin jo aiemmin hommannut kankaan kyseiseen tarkoitukseen.

Meillä ei mikään tapahdu hetkessä
Ei siis nytkään
Mutta kun tapahtuu, ni sitten kans tapahtuu.
Eilen mieheni otti ja teki, ihan jalopuusta, levylle kehykset ja taakse listan, 
johon sain kankaan kiinnitettyä nitojalla.
Nuorimmainen seurasi asiaa aktiivisesti vierestä.
Kuvaajana toimi toisiski vanhin tyttäremme.

Jospa taulusta olisi meille iloa myös siinä tarkoituksessa,
että se vaimentaisi etes hitusen sitä meteliä, 
jota syntyy monesta, kovin kovaäänisestä suusta.





Olin kuvitellut laittavani taulun vaakatasoon seinälle, johon se lopulta asettuikin pystyyn.
Taulun edessä on entisöimäni keinu, joka on kärsinyt kovia.
Sen kans sais kävellä uudelleen entisöintipiiriin.
Mutta ei aika anna periksi. 
Pysyy koossa sen aikaa kun pysyy.
Sitten katotaan mitä tapahtuu, jos se lopullisesti hajoaa.
Matto on samaisen tytön virkkaama,
 joka aikaisemmissa kuvissa toimi kuvaajana.




Hitaasti, mutta varmasti, saan olohuoneeseemme sellaista mitä haluankin sinne.
Seuraavat kaksi projektia odottaa tekijäänsä. 
Ne on astetta hitaampia ja työläämpiä, kuin tämä projekti.
En osaa sanoa monta vuotta niiden valmiiksi saamiseen menee.

Niin meni tämäkin viikonloppu.
Työviikko olis edessä.

Hyvää alkavaa viikkoa sinulle, olipa se sitten töissä tai kotona!



6 kommenttia:

  1. tulipas kivan näköinen taulu :) meillä niitä on seinät pullollaan,monen moista ja osa kaapeissaki,ku teinit ei tykkää seinällä pitää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on joskus ollut tauluja seinällä. Mutta tähän muuttaessamme, viisi vuotta sitten, en halunnut niistä yhtäkään näkösälle. Ne on laatikoissa vieläkin, varaston perukoilla. Voisihan niitä näyttää lapsille, että jos kiinnostaa, ni siitä vaan..

      Poista
  2. Kyllähän oot nättiä kangasta löytäny! Mukava taulu tuli.

    VastaaPoista
  3. Tuohon keinuun ois niin kiva istahtaa. Matto on kaunis ja taulu passaa tuohon ku nenä päähän.
    Meilläki taulut ilimestyy seinille hilijalleen ja aina pittää "oottaa" ennen ku jotaki tapahtuu. Hyvä idea yhistää tuohon akustiikkalevy, sellaselle ois meilläki tarvista.

    VastaaPoista
  4. Kätevä kummityttö ja hänen äitinsä...ja tietysti nuorimmainenkin hyvänä apupoikana! :)

    VastaaPoista