Risuja ja halkoja

Tämän päivän ohjelmassa oli, sairaan lapsen hoidon ja koulutehtävän teon lisäksi, risujen hakettaminen. Mies on kaatanut puita, pilkkonut niitä ja lapset on kuskannut ruohonleikkurin peräkärryssä niitä liiteriin. Reippaasti on kulkenut halot sinne minne ne kuuluu.

Kun kaataa kymmenkunta koivua, tulee niistä risuja aika kasa. Mitä ihmiset yleensä tekee sellaiselle kasalle? Kokoaa varmaankin pääsiäis-tai juhannuskokon aineksiksi pihalleen. Tai polttaa samontein, niinkuin tänä keväänäkin on moni tehnyt ja saanut laajempiakin paloja aikaiseksi. Mutta miksi polttaa sellainen määrä hyödyllistä tavaraa, jota kenties sitten ostettaisiin peräkärryllinen pihaan tuotuna?

Tässä lauantaina pojat töissä. 

Takana viime kesänä rakennettu maja.

Me hankittiin jo ensimmäisenä keväänä kun tässä kodissa asuttiin, oksasilppuri. Se on hintansa haukkunut jo monin kerroin. Ei tarvitse ostaa kompostikuiviketta, sitä on riittämiin. Haketta on käytetty kasvimaalla käytäville, kukkapenkit on saanut katteen ihan omasta pihasta.

Mutta ei ainoastaan se hyöty mitä silppurilla saa aikaiseksi vaan myös ilo tekemisestä. Mikä sen mukavempaa kauniilla ilmalla, kuin työntää risua ja oksaa silppurin kitaan. Nähdä työn tulos kun kasa hupenee ja seuraavakin kasa ja toisaalla hakekasa senkun kasvaa.

Siinä on saanu ulkoilmaa haukata samalla, kuunnella välistä linnun laulua ja juoda jopa päiväkahvit kannon nokassa. Sisällä kalvava paleltaminen, johon kokosin harteilleni lisälämmikettä, hävisi kuin itsestään ja risun nokkaan alkoi ilmestymään koristetta, ensin pipo ja sitten kaulahuivi, käväsipä siinä takkikin. Se piti nakata takasin harteille kahvinjuonnin ajaksi, kun aurinkokin meni hetkeksi piiloon.

Puut pienenee vipukirveen avulla. Minä en ole vielä testannu sitä. Koen jonkunasteista kunnioitusta tuota vempainta kohtaan. Mieluummin hakkaan halkoja tavallisella halkomakirveellä. Olkoonkin että se on paljon hitaampaa. Sen takia en minä ookkaan aikoihin saanu yhtään halkoa hakata, kun mies tekee kaikki pois nopeimmilla menetelmillä.

Tätä samaista työtä riittää vielä joksikin toviksi. Osa kaadettavista puista on vielä kaatamatta. Eli lisää moottorisahan pärinää, ruohonleikkurin möyrinää kun lapset kuskaa halkoja liiteriin, aggregaatin hyrskettä ja oksasilppurin rousketta, kun oksat pienenee silppurin hampaissa pieniksi pätkiksi.

Lisää ulkoilmaa ja auringonpaistetta kasvoille. Kyllä luulis unen maistuvan.

Mukavia ulkoilukelejä itse kullekkin. Tekipä siellä sitten mitä tahansa.