perjantai 31. heinäkuuta 2015

Juhannus




Palaan kuvissa juhannukseen tai oikeastaan sen jälkeiseen aikaan. 
Lähdimme Hailuotoon. 
Nauttimaan merenrantamaisemista ja uimaan..
Heikoksi jäi tavoitteemme. 
Kun pääsimme Hailuotoon, oli siellä itikoita enempi ku lapissa konsanaan. 
(tai ainakin yhtä paljon)




Lähdin katsomaan maisemia viisivuotiaani kanssa. 
Jäi maisemat näkemättä, melkein, kun piti kokoajan huiskia itikoita.




Ihanat maisemat!
Kuvassa näkyvät läiskät on itikoita kameran linssissä!!
Ei toiminu eläinsuodatin 
(mutta ei siinä ainakaan apinoita näy, että ehkä se toimikin ;) )




Yöllä tuli ukonilma.
Ja minä valvoin salamoita ja jyrinää kuunnellen.
Onko asuntovaunu turvallinen ukonilmalla?
Ei oo... vastasi mies viereltäni..
Ja minä valvoin sitäki enempi ja ihmettelin,miten toinen niin rauhassa nukkui.
Ei aamulla muistanu kysymystäni, saatikka että olisi vastannut siihen...

Tuon ukkoskuuron aikaan lähti kaksi venettä miehineen kalastamaan. 
Se on lähdettävä, jos toimeentulo on siitä kiinni, ilmalla kuin ilmalla.
Sateen jatkuessa he palasivat takaisin kalalaatikoita veneestä nostellen.





Vaikka ilma oli märkä ja harmaa ja itikoista sakeanaan, 
ei merimaisema saa kylmäksi.
Haaveeksi jäi rannalla räpiköinti ja auringosta nauttiminen.
Aamu-uinnilla sentään kävin.






Kyllä näissä maisemissa on hyvä olla.





Jätimme Hailuodon vierailun hyvin lyhyeen ja jatkoimme matkaa.
Sade kulki mukanamme.

Niihin tunnelmiin myöhemmin.


Toivottavasti tänään ei sada!






2 kommenttia:

  1. ihania kuvia meren rannalta,ja sieltä Hailuodosta :) Minäkin aina kaipaan meren/veden äärelle....Meri on vaan niiiiiiiiiiin kaukana täältä sisä-Suomesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on täältäkin kaukana. Mutta näköjään, vaikken ikinä ole asunut meren läheisyydessä, se voi olla kuin sielunmaisema kun sinne pääsee. Tiiä vaikka siinä määrin, että joskus asuisimme meren äärellä. Ei elämää voi etukäteen tietää.

      Poista