Viikonloppuna oli maa valkea

Luonto voi muuttua yhdessä yössä niin paljon,

 että silmiä pitää hieraista parikin kertaa.

Uskomaton voima ensilumessa,

lapsille,

jotka rientää ulos kertaakaan kehottamatta.

Aikuiselle,

mieli on heti astetta korkeammalla

(jos ei ole kipeänä)

Kun on pahimmasta kivusta selvinnyt, 

lähtee ulos, 

tykyttävässä pääsäryssä. 

Ja makaa peiton alla pimeässä, 

kunnes särkylääke vie taas kivun pois..

Lämmintä on luvattu

Harvinaisen pitkään ensilumi on saanutkin olla maassa.

Minä en vielä mustasta maasta murehi,

kyllä se talvi tänäkin vuonna tulee.

Sitä odotellen.

Syksy

"On syksy niin ihmeellinen, 

minä kaikkea ymmärrä en.

Miten muutoksen saa

koko kesäinen maa?

Syksyn ihmeitä kaikki on vaan."

Oma armas pihasaunamme!

Lauantaina lähdin lähimaastoon kameran kanssa. 

Opettelua. 

 Kuvausta vasten valoa.

Miten kuvataan kun on paljon sumua?

Mielestäni osassa onnistuinkin saamaan tunnelmaa tallennettua.

Oppia ei voi kun kokeilemalla ja kokeilemalla. 

Eli kuvaamalla.

(napauta hiirellä kuvaa niin näet sen isompana)

 

 Sunnuntai aamuna lähdettiin miehen kera kahdestaan,

vähän kauemmaksi kotinurkilta, aamupalalle.

Ei ollut sumua.

Oli kova, kylmä tuuli.

Niin meni viikonloppu, hyvin kuvauksellisissa merkeissä.

Löydettiin myös kaksi geokätköä. 

Meidän perheen ensimmäiset kätköt.

Se olisi kiva, koko perheen, harrastus. 

Toinen kötköistä oli kotoamme kävelymatkan päässä. 

Uusi viikkokin alkoi kauniissa merkeissä. 

Pakkasta oli puolenkymmentä astetta.

Aamulla sumua leijaili sievästi joen pinnalla

päivällä aurinko paistoi niin, niin kirkkaasti

Nyt minä lähden nauttimaan raikkaasta syysilmasta. 

Sellaista

Onpa tässä lähiaikoina ollut kaikenlaista, jotta ei oo kerenny ees aatella bloggaamista:

Mies on ollut lomailemassa veljiensä kera, pyssy olalla kulkenut metässä 

nauttinu olostaan ilman meteliä ja vaatimuksia ja velvotteita.

 Hienoa kun sellainen on ollut mahdollista!

Minä oon siivonnu lasten kans pihaa. Tai oikeastaan lapsen kanssa. 

Voiko kukaan olla enää reippaampi ja ahkerampi ku minun kolmevuotias poika?

 Uskomaton ahertaja. 

Lopulta hän ilmoitti menevänsä sisälle ja taisi mainita että väsyttää. Eikä ihme.

Oon istunut pari päivää koulun penkillä.

Innokkaana aloittanu opiskelua "uudestaan". 

Nauttinut raikkaasta syysilmasta ja komeista, aurinkoisista päivistä. 

Kameraa en ole muistanut ulkoiluttaa. 

(Vaikka itse olen ulkoillut ja lenkkeillyt yks jos toinen päivä)

Olen ajeluttanut sitä auton kyydissä satoja kilometriä, 

katsellut kauniita maisemia. 

Aikataulut ei ole antanut pysähtyä kuvaamaan tuota kauneutta. 

On pitänyt painaa kaasupoljinta jotta pysyisi aikataulussa.

Nykyisin elämä on sellaista. 

Aikaisemmin sain toimia ja tehdä aivan oman aikatauluni mukaan ja lasten.

Silloin mentiin sillä rytmillä ku kotona mennään pienten lasten kanssa.

valoa ja väriä elämään

Yksi askel kohti valmiimpaa etupihaa..

Auringonlaskun aikaan.

 Villiviini se osaa olla hieno! 

Nautitaan syksystä!

 Nyt kun vielä väriä ja valoa riittää!

Monenlaista

Valokuvaus on taidetta.

En tiedä onko minusta,

taiteentekijäksi.

Huomaan, mitä syvemmälle valokuvaamiseen pureudun, että ei riitä yksin kuvaaminen,

vaan pitäisi olla taitoa ja silmää ja aikaa

käsitellä kuvia.

Tuota aikaa ei tahdo olla itse valokuvaamiseenkaan, 

miten sitä sitten olisi kuvien käsittelyyn, 

johon sitä aikaa menee tuplasti enempi kuin itse kuvaamiseen?

Eli yritänkö haukata liian isoa palasta tässä elämäntilanteessa?

Silti, valokuvaaminen on yksi niistä monista asioista, jota olen halunnut oppia tekemään kunnolla.
Ehkä joskus opinkin jotain enemmän, sitten kenties kun aikaa liikenee enempi.
Nyt mennään näillä mitä on.

Olen myös ommellut.
Pitkästä, pitkästä aikaa, muutakin kuin pyyhkeisiin uusia riksoja.
Aloitin ompelemaan itselleni puseroa. Ja piirsin toiseen kaavat.
Kolmasluokkalainen kysyi, että milloin ompelet sen minun hupparin valmiiksi?
Sen jonka leikkasin viime syksynä.. Liekkö tuo enää mahtuukaan hänelle?
Jospa ottaiskin sen käsittelyyn seuraavaksi.


Ennen ompeluiden jatkumista, eli sadepäiviä odotellessa, tehdään pihalla töitä niin paljon kun keretään.
Viikolla kävi kaivinkone pyörähtämässä tontilla.
 Sen jälkeen ollaan käsivaralla päästy toteuttamaan päässä pyöriviä suunnitelmia.
On niitä vähän paperillekkin rustailtu, mutta niihin ei vilkaista enää tässä vaiheessa,
vaan tehdään niin kuin hyvältä näyttää.

Kasvihuoneprojektikin on nytkähtänyt askeleen eteenpäin. 

Eipä tuosta enää paljon puutu :)

On käyty katsomassa kauniita maisemia, kauniina aamuna. 

Kaikki rikkaudet, kaikki ilo

on kätketty

            lähelle.

Ellemme etsi niitä

            tästä päivästä, 

ne jäävät löytymättä.

              Eeva-Liisa Kantola

Kuvauksellista

Tänään, vapaapäivänä, otin ja lähdin kameran kans etsimään kuvauskohteita. 

Vaikka pihassa olisi ollut sata hommaa odottamassa, joista olin jo päättänyt tehdä ainakin kaksi. 

Lähdin katsomaan, olisko ollu jokirannassa vielä usvaa yön jäljiltä. Ei ollut enää. 

Oli kirkas, aurinkoinen sää. 

Kaunista.

Olen monta kesää aikonut kuvata jokirantaan parkkeerattuja paatteja, 

mutta ilmeisesti jokiranta on meiltä katsottuna niin kaukana etten ole koskaan käynyt haavettani toteuttamassa. Tänään sekin tuli korjattua.

Ilmassa on jo syksyn tuntua. 

Rannassa on myös taideteoksia, tässä yksityiskohta yhdestä sellaisesta.

 Samainen taideteos toimii tukena köynnöskasveille.

On jo ihan selvää, että ihastuin tuon taideteoksen materiaaliin!! 

Mistä löytäisin itselleni tällaisen vanhan sängyn jousiston?!

Tämä vihattu kotilo on aika kaunis, värit on täydellisesti luontoon sopivat. 

Kerran kauniista, keltaisesta kukasta, on tullut valkoinen, mutta yksi ominaisuus säilyy edelleen ja se on KAUNEUS! 

Aamukaste harteillaan.

                                           

Omassa pihassakin on kuvattavaa, paljon.

Tuuli ja Polle pysyy pihalaitumella kiltisti, ilman aitaakin.

Lopulta sain myös kaksi hommaa tehtyä tälle päivälle.

Ne oli vaan eri hommat, mitä olin alkujaan suunnitellut. 

Mutta samapa tuolle, on kuitenkin laidasta jotakin aloteltu..

Huomenna töihin. Ja sitten viikonlopun viettoon. 

Onneksi on työ, jossa on vk-loput vapaat!

Nauti sinäkin vapaistasi, on ne sitten viikolla tai vk-loppuna.