Vuodatus

Elämä on nyt niin täynnä kaikkea: työtä; vastuuta, uusia haasteita,  opiskelua, perheen kanssa elämistä; kaikenikäisten asioihin perehtymistä, sovittelua, neuvottelua jne. Tuntuu siltä että ei aika riitä loppuviimein mihinkään. Tänään totesin jo olevani loman tarpeessa. Unohdan asioita, ihan pienimpiäkin, laitoin mm. pyykit koneeseen ja aineen lokeroon, tein tuon saman kahdelle koneelle,  mutta unohdin laittaa toisen koneen päälle.

Kaikista asioista pitää laittaa muistutus puhelimeen, ettei vaan mikään unohtuisi. Ja siltikin osa unohtuu.

Ei tunnu pääkoppani kapasiteetti riittävän kaikkeen, mitä siltä nyt vaadittaisiin. 

Olen siis loman tarpeessa, mutta ei minulla mitään lomaa ole. Ei tosiaankaan. Olen vielä sellaisessa työssä, että kun muu henkilökunta on lomalla, meillä vasta kiire alkaa. Silti yhden päivän aion "varastaa" perheelleni tulevasta hiihtolomasta ja lähdemme pienelle lomaselle koko sakki.

Oi, kun minä haluasin taas ommellakkin jotain. Mutta aika ja energia ei anna myöten. Kaiken liikenevän ajan saa juosta kuopuksen perässä. Hänellä on nyt ihana vuoden ikä ja toiminta sen mukaista. Kaikki tavarat, ylipäätään kaikki, mikä on maasta irtoavaa, ei pysy paikallaan tuon pojan käsittelyssä. Tällä hetkellä vuorossa on ruoka-astiat, yksikään muovilautanen ei ole siellä missä sen pitäisi olla, vaan ympäri huushollia leviteltynä. Pyykin laskostukseen sain ihanan avustajan mukaan. Minä laskostin pyykkiä ja kuopus heitteli niitä ympäriinsä, kirjaimellisesti. Kiinni vaan ja olan yli niin pitkälle ku lentää. Sukat lentää tietenkin pisimmälle. Ihanaa, eikö totta.

Univelkaakin on päässyt kertymään ihan kiitettävästi. Tuo samainen kuopus on valvottanut jo reilu kaksi viikkoa meitä yö toisensa perään. Toissayö oli sitten viimeinen pisara, huuto oli jo melkoista ja nyt selkeesti kipuitkua. Niinpä meno lääkäriin ja korvatulehdushan sieltä löytyi ja selitys huudolle. Emme vaan osanneet korvia epäillä kun ei ollut kuumetta, eikä nuhaa ja yskääkään, ennen tätä viikkoa. 

Tällainen vuodatus tähän väliin. 

Kuvat keventäkööt tekstin ankeutta ja väsymyksen tuntua.

Virkistävää viikonloppua!

Kuvia ulkoa

Uuden kameran kokeilua. Haaveissa lähteä valokuvauskurssille!! Sille olis tarvetta.

Tässä lyhty valaisemassa ulkosaunalla veden hakijaa.

Ulkosaunan kuistin ikkunaverhot.

Ajan patinoimaa ladon seinää. Harmi kun tämä hirsiseinän pätkä on metsään päin. 

Josta se ei näy kuin metsän eläimille.

Nautitaan lisääntyneestä valosta ulkona, 

pidentyneestä päivästä. 

Ihanaa, ollaan menossa kohti kesää!!

Pihabongaus

Tänä vk-loppuna on taas jokavuotinen pihabongaus. Mekin ollaan osallistuttu siihen jo useampana vuonna. Niin nytkin. Tässäpä meidän lista tältä vuodelta, eiliseltä:

hömötiainen 5

kuusitiainen 2 

töyhtötiainen 2 

sinitiainen 6

talitiainen 10

punatulkku 1

urpiainen 30

käpytikka 2

Lintujen seuraaminen on mukavaa puuhaa. Olen saanut erään kerran töihin soiton tai viestin, että arvaa mitä nyt on lintulaudalla? Itse, töissä ollessa, jää paitsi päivän lintuihmettelyistä. 

Viimeviikolla oli omenapuussa ollut vihertikka. Ei ihan jokapäiväinen pihan vieras, mutta on saatu kerran jopa  kuvattua. Eli asustaa ilmeisesti jossain tässä lähettyvillä.

Lintuasiantuntija-siskoni huomio kiinnittyi tekstini vihertikkaan.
Kyseessä on harmaapäätikka.
Tässä kuva muutaman vuoden takaa kyseisestä vieraasta.

Saamattomuutta

Voi että minua on laiskottanut iltaisin. En ole saanut mitään aikaiseksi töitten jälkeen. Paitsi liikuntaa olen lisännyt 99% viime syksystä.  Se on sellainen saavutus että pitää ihan mainita. Ompelukoneisiin en ole etes koskenut, (paitsi olenhan minä, kun lyhensin työhousujen lahkeet), tänä vuonna. Kangaspinoja olen kyllä silmäillyt ja uutta ottobre-lehteä selaillut ja ajatellut, että niin mukava ois taas tehdä jotain ja pienentää kangaskasoja. 

Jouluna aloitin tämän palapelin teon. Niin vaikea ja hidas tehdä, että saa nähä viitinkö etes yrittää valmiiksi asti. Tytöistä yksi tuumasikin, kun tein tuota takan vieressä, että siinä on tuli takassa, laita sinne, jos kyllästyt tekemään. En raskis. Jos saisin tuon valmiiksi, liimaisin sen palapeliliimalla ja laittaisin seinälle. 

Kannattaiskohan oikeasti käyttää tuohon kulutettu aika vaikka ompelemiseen? Sitä olen alkanut miettimään.

Tämä kuva on otettu jouluna. Tosin reunoista oli aivan turha aloittaa.

Ne menee kokonaan uusiksi, kun työ edistyy.

Tässä jo vähän työtä tehtynä. Oikeastaan muuta en olekkaan saanut aikaiseksi. 

En ennen ole näin vaikeaa palapeliä koonnut.

Pidätkö sinä palapelien kokoamisesta? 

Meillä yläkoululaiset on jo toistamiseen toivonut joululahjaksi palapeliä. Tänä vuonna he saivat itse valita, minkälaiset haluaa. Siten saivat mieleiset palapelit.  Palapeliä ei jaksa tehdä, jos ei pidä kuvasta.

Näissä merkeissä jatkan, ellen toisiin ajatuksiin tule. Olen vaan saanut päähäni, että kun tuo peli on ostettu,

 ni johan se pitää kootakkin. 

Yksivuotias

Meidän kuopus täytti eilen täyden vuoden. Ihana, vikkelä, jokapaikkaan kerkeävä puurtaja. 

Hänen toimestaan menisi halot tulipesiin, olipa luukku miten päin tahansa aukeava. (meillä kolme eri mallia)

Kokkaukset tulisi tehtyä, niin ahkeraan heiluu kattilat ja paistinpannut.

Ovet auottua, jos ei muuten yllä, ni tuolin avulla sitten.

Wc-istuin pestyä ja samassa laitteessa voisi pestä lelutkin aika ajoin.

 Minä 1-vuotias,

Vuodessa olen kerennyt oppia monta monta asiaa.

Tukea vasten nousin puolivuotiaana.

Kävelemään lähdin yhdeksänkuisena.

Hampaita minulla on jo kahdeksan.

Kiukuttelen kun en saa mitä tahdon tai äiti laskee minut lattialle jos en halua,

laitan vain mahalleni maahan ja siukutan siinä ja kiukuttelen minkä kerkeän.

Kaikkea muutakin minä osaan, mutta nyt on mentävä....

Nyt minä lähden reissuun. 

Toivotan 

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Täällä on oltu vaiti pitkän aikaa. Siihen on tietenkin monta syytä. Ensinnäkin olen käyttänyt kaiken liikenevän vapaa-ajan neuletakin tekoon, jonka sain viikko sitten valmiiksi. Toiseksi olimme yhden viikonvaihteen mieheni kanssa mökkeilemässä ihan kaksin. Kolmanneksi olen ollut töitten jälkeen aivan rättipoikki, etten ole jaksanu kissaa sanoa enää sen jälkeen. Neljänneksi jouluvalmistelut on vieny oman aikansa. 

Mutta vaatiiko tämä oikeasti selittelyä miksi olen ollut vaiti? Ei se sitä tee, eihän tänne ole pakko kirjoittaa. Tämä on aivan vapaaehtoista. Aikansa kullakin asialla. Mutta nyt mulla on asiaa.

Vihdoin, tai oikeastaan nyt jo, sain valmiiksi aikanaan aloittamani neuletakin. Ehkä muistat eräästä postauksestani kun kerroin projektista, jonka aloitin kaksi vuotta sitten. Huomaat varmaan yhden ison eron esittelemääni keskeneräiseen neuleeseen. Niin, vaihdoin kuin vaihdoinkin väriä. Ja tähän olen kyllä erittäin tyytyväinen, väri on mitä parhain ja neulekkin onnistui hyvin. Lämminkin se on, ei etes palellu hyisessä pakkasessa kuvattavana olo. Sisätiloihin se onkin melkein liian lämmin. 

Pari kuukautta sitten ostin itselleni uuden talvitakin. Yllätys yllätys, sekin on punainen. Pidän tästä hurjan paljon. 

 

Pojat pääsivät eilen kuusenhakuun isänsä kanssa. Pakkasta oli liki kaksikymmentä astetta ja lunta yli puolimetriä. Ihanaa kun saamme tänä vuonna valkean joulun. (mielessä niin elävänä vuosi sitten vietetty mustaakin mustempi joulu.) 

Kuusi löytyi jälleen omasta metsästä.

 

Kuuset oli raksaan lumikuorman alla. Poika sai kuorman päällensä. Mutta se ei haittaa kun saa olla tekemässä niin tärkeää työtä, kuin valita ja vielä sahata joulukuusta tupaan.

 Kolmevuotiaalla on kova työ kävellä upottavassa puolimetrisessä hangessa. Oli loppumatkasta jo niin väsynyt, että hyvä kun jaksoi sisälle tallustaa.

Joulukuusi tuotiin sisälle ja koristeltiin yhdessä lasten kanssa.

Nuorimmaiselle, joulun jälkeen vuoden täyttävällä, pojanviikarille kaikki tämä touhu on aivan uutta ja ihmeellistä. Kuusen kanssa taitaa tulla ongelmia. Mikään mahti maailmassa ei saa pidettyä tätä herraa irti kuusesta. Eli tänäkin vuonna meillä on kaikki koristeen pikkuhiljaa siirretty kuusen latvaa kohti. Ei se niin kaunista ole, mutta ei auta. Ehkä joskus saan nauttia kuusesta, jossa koristeet on tasaisesti latvaoksasta alimpiin oskiin ripusteltuja.

Lähiaikoina on saanut pitää tulta takassa ja leivinuunissa vuorotellen päivästä toiseen.

Joulun lämpöä ja iloa sinulle! 

Unelmia

‎"Kerran aloitettuasi uneksimisen älä hetkeksikään lopeta. 

Uneksi vain mahdottomia,

 sillä huomista eivät järkevät latteudet kiinnosta. 

Ole hyvä unelmiasi kohtaan, ja anna niiden toteutua." 

-Tommy Tabermann-

Tämä runo sopii hyvin minun unelmaani omasta, kauniista puutarhasta.

Lauantaina sain laitettua väliaikaiseen paikkaan ne kymmenet kymmenet perennan taimet, 

jotka keväällä toiveekkaana kylvin ja koulin. 

Eihän marraskuun pitäisi olla sellaista työtä varten, ei ainakaan minun mielestäni. 

Mutta niin se vain on hyväksyttävä, että marraskuussakin vielä laitetaan kasveja maahan. 

Se pitää ottaa mahdollisuutena, tehdä pois se mitä ei ole aikaisemmin kerennyt tehdä. 

Vielä odottaa siemeniä syyskylvöä. Ne jotka tarvitsee itääkseen kylmäkäsittelyn.

Se tulee automaattisesti kun kylvetään syksyllä.

 Keväällä ne sitten itää, jos itää. 

Toivottavasti ainakin osa olisi niin kiltti, että nostaisi elävää versoa kylväjän iloksi.

Unelmissani on vahvasti, että saisin möyriä kesäisin pihalla niin paljon, että voisin, 

yhdessä riskin avustajani kanssa, 

tehdä meille kauniin puutarhan runsaine kukkineen. 

Viime keväänä sain sellaisen idean, että kasvatan kaikki perennat siemenistä asti itse.

No, osa on hyvällä alulla, jos ne vaan selviää ensimmäisen talven yli hengissä.

Sitten on nämä jo hankitut siemenet.

 Näillä on hyvä aloittaa. 

Tästä postauksesta ei välttämättä tule lukijalle sellainen mieleen, 

että tällä hetkellä en mitään toivo niin kovasti, kuin 

LUNTA!!!!

Ei voi olla mitään niin masentavaa kuin MUSTA maa ja vesisade marraskuussa. 

Reilu kymmenen vuotta pohjoisessa asuneena tämä etelän talven tulo hermostuttaa.

Olisi niin paljon mukavempaa, valoisampaa, piristävämpää.... (kaikki positiiviset ilmaisut tähän), 

kun lumi tulisi ajoissa, eikä olisi niin toivottoman synkkää ja kuraista ja ankeeta.

Mutta ei minun auta kuin maltillisesti odottaa että lumi lopultakin satelisi hiljalleen eteläläisenkin iloksi ja valoksi.

Toivon sitä myös sinun iloksesi.