Joskus elämä ei mene ihan niin kuin on itse ajatellut.
Joskus ei vaan jaksa enää sitä oravanpyörää mihin on kulkeutunut pikkuhiljaa.
Joskus voi väsyä.
Silloin on pysähdyttävä.
Yksi tärkeimmistä ajatuksistani on ollut päästä yksin mökille.
Sille ei vaan tunnu löytyvän aikaa mistään.
Jostakin kumman syystä elämä voi olla sellaistakin.
Siksi sain yksi kaunis aamu ajatuksen lähteä laavulle yöksi.
Sääennusteesta katsoin sopivan päivän.
Ajatuksella että saisin nähdä kuun.
Onhan nyt täyden kuun aika.
Siis aloin pakkaamaan tavaroita.
Hain varastosta rinkan, makuupussin,
patjan, trangian.
Rinkan pakattuani lähdin hyvin ajatuksin liikkeelle.
Rinkan paino tuntui äkkiseltään harteilla raskaalta.
Mutta minulla ei ollut kiire mihinkään.
Hiki siinä silti tuli, ennen kuin olin laavulla.
Ilma oli muutaman asteen lämpimän puolella.
Viima oli jonkunlainen.
Edellinen retkeilijä oli jättänyt sen verran halkoja, että sain tehtyä nuotion.
Muuten nuotiopuut piti tehdä itse.
Puiden sahaus ja halkominen osoittautui hyväksi lämmittelykeinoksi yön pimeinä tunteina,
kun meinasi muuten palella.
Joskus kuuleen jonkun sanovan tämän vuodenajan luontoa harmaaksi.
Sanoja ei ehkä pysähdy katsomaan luonnon värejä.
Uskomattoman kaunista.
Hiki siinä silti tuli, ennen kuin olin laavulla.
Ilma oli muutaman asteen lämpimän puolella.
Viima oli jonkunlainen.
Edellinen retkeilijä oli jättänyt sen verran halkoja, että sain tehtyä nuotion.
Muuten nuotiopuut piti tehdä itse.
Puiden sahaus ja halkominen osoittautui hyväksi lämmittelykeinoksi yön pimeinä tunteina,
kun meinasi muuten palella.
Joskus kuuleen jonkun sanovan tämän vuodenajan luontoa harmaaksi.
Sanoja ei ehkä pysähdy katsomaan luonnon värejä.
Uskomattoman kaunista.
Tähän vuodenaikaan pimeä tulee aika pian.
Viiden maissa on jo melko hämärää.
Kuudelta laittauduin maaten.
(alla oleva kuva on otettu kännykällä)
Puolen yön aikaa nousin lopulta pussista,
joka osoittautui aivan liian köykäseksi kahden asteen pakkasessa.
Päätin istua yön nuotiolla, jossa ehkä pysyisin lämpimänä paremmin.
Tässä vaiheessa puiden sahaus oli oikein oiva keino lämmittelyyn ja samalla tietenkin takasin itselleni lämpimämmän olon nuotion ääressä.
Huono puoli tuossa istuissa oli se,
että väsymykseltä ei paljon jaksanut järellisiä ajatuksia ajatella.
Silloin olisi saanut käytettyä hyödyksi yön pitkät tunnit.
Uskomattoman pitkä on marraskuisen yön pimeys.
Nukuin jonkun tovin istualleen.
Nuotiokin oli siinä sammunut.
Ja oli alkanut lumihöytylää leijailemaan.
Vaan eipä olisi voinut odotetumpi ja kaivatumpi olla valon kajo,
joka aamulla hiipi pikkuhiljaa näkyviin.
Se oli riemullinen hetki.
Kuin uusin voimin laitoin kahviveden tulelle.
Sahasin taas puita, seuraavallekkin kävijälle.
Yöllä oli rantavesi jäätynyt.
Rantakaislikkoon oli pakkanen taiteillut timantteja.
Aamulla ei yön kylmyys enää vaivannut.
Valvotusta yöstä huolimatta kuin uusin voimin nostin
vähän keventyneen rinkan selkääni ja lähdin kävelemään autolle.
Nautin siinä kävellessä täydellisestä hiljaisuudesta.
Omien askelten rapina oli ainoa ääni.
Reissun jälkeen oli voittajafiilis.
Seuraavana päivänä googlasin makuupusseja.
Niitä on tosiaan äärilaidasta toiseen.
Niin hinnan kuin säänkestävyydenkin saralla.
Minä yllätyin tiedosta,
että -40 asteen pussissa
ihanteellisin nukkumalämpötila on
naiselle -11 astetta,
miehelle -19 astetta.
Tuo -40 on hypotermiaraja.
Pussi on vielä ostamatta.
Mutta tuo reissu sytytti kipinän lähteä uudelleen.
Täydenkuun aikaan.
Jolloin kuu myös näkyisi.
Nimittäin nyt ei kuu minulle näyttäytynyt.
Mukavia yöretkiä kaikille niille, jotka sellaisia suunnittelee ja päättää myös toteuttaa.
Voin suositella lämpimästi, kylmästä kokemuksesta huolimatta.
