Operaatio raivaus

Tämän päivän operaatio oli raivata koti asuttavaan kuntoon. Siinä ohessa tosin meinasin unohtua kasvimaalle. Kun siellä käväisin mutkan, en päässytkään jatkamaan raivausta sisällä, kun piti kastella ja kitkeä. Sekin tosin jäi kesken kun lapset halus uimaan ja minähän lähin käyttämään, kun oli tarpeeksi kuumaa ja kohta alkaa koulut ja tulee talvi jne, eikä sitten enää pääse uimaan. Uimasta palattua olikin ruoka-aika. Onneksi perheen pää oli käynyt kaupassa ja toi tullessaan ainekset ja lapset väsäsi ruuan, sillä aikaa minä siivosin ompelutilaani. Joka toimii myös takkahuoneena ja läpikulkutilana, eli on aivan toivoton tila, varsinkin ompeluharrastajalle. Mutta ei auta, siellä minä yritän tulla toimeen kankaineni ja koneineni. Enkä yksin minä, vaan meidän muutkin ompelijat, joita nytkin on pyörinyt kolmin kappalein siinä pienessä tilassa. Välistä siellä on ollut niin ruuhkaista, että mainitsemani läpikulku ei ole oikein onnistunut muuten kuin raivaamalla tiensä kankaiden, kaavojen, pyykkikasojen ja kaiken muun roinan läpi. Koska läpi siitä on päästävä, kun sitä kautta on ainut tie ulos, koska toinen tie on käyttökiellossa keskeneräisten pihatöiden takia. Vaikka kyllä sieltä saa vieraat tulla ja mennä, mutta oma sakki ei, koska ne menee paljon enemmän ja hiekkaakin kantautuu silloin paljon enemmän.
Loppujen lopuksi me saatiin oikein siisti koti aikaiseksi, yhteistuumin, koko sakki. Kyllä nyt on mukava taas alkaa kasaamaan tavaraa yhteen jos toiseen paikkaan, jonne taas mahtuu enempi kasattavaa.

Tässä on minun hienoon pinoon viikatut kankaani. (no ei ne aivan kaikki tuohon pinoon päässyt.) Kaivoin ne kaapin uumenista näkösälle, että ne olis muistuttamassa olemassa olostaan ja inspiroimassa tarttumaan toimeen ja tehdä kangaspinoista vaatepinoja.

Kasvimaalla pyllypystyssä kökkiessäni, oli pikkuveijarit irrotelleet pyörineen kasvimaan väleissä, vaikka varta vasten heitä siitä kielsin, ettei vaan katkea herheet ja maissit sun muut kasvatukset. mutta niin vain ne on siellä olleet. Aatella etten tuota itse huomannut, vaikka itse tosiaan olin vieressä, mutta kuten arvata saattaa, ei kitkiessä paljon ylöspäin katella. Ja siellä missä isompi veijari menee, menee myös pienempi.