Tänään olen kotona sairastavien lapsosten kanssa. Itsellänikin on flunssaa, mutta se ei oikeuttaisi jäädä töistä kotiin potemaan ja parantumaan.
Tänä aamuna oli ulkona ihana yllätys! Vai onko se yllätys tähän vuodenaikaan? Olen itse ensilumesta yhtä innoissaan kuin lapset, ehkä vaan vähän eri lailla, en pyöri lumessa mahallani, en tee kuperkeikkoja enkä edes lumienkeliä tehnyt. Mutta kameran kanssa piti päästä ulkoilemaan, siinähän samalla se käytti, kun nukutin nuorimmaista vaunuihinsa. Raukka hyrähtää itkuun heti, kun äiti häviää näköpiiristä. Sen on aiheuttanut ensimmäiset päivät päivähoidossa. Siitä huolimatta sain napattua muutaman kuvan. On tuolla ulkona vaan mahdottoman vähän valoa, kuvatkin on ihan mustia. Mutta kyllä niistä jotain välittyy katsojallekkin.
Tämä herra lähti tänään ulos oma-aloitteisesti. Unohtaen vinkua koneella pelaamista. Monta lumienkeliä ilmestyi ensilumeksi aika paksuun valkeaan. Kaikki kivet piti harjata puhtaiksi. Kokeilla maistuuko lumi samalle kuin viime talvena. Juosta ja iloita.
Minä odotan alkavaa viikonloppua innolla. Olemme kaikki sisarukset menossa siskon kotiin viettämään yhteistä aikaa. Siskoilleni tämä on tuttua jo usean vuoden ajalta, joka vuotuinen kokoontuminen, mutta nyt on myös veljet mukana.
Mukavaa vk-loppua myös sinulle!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti