Karkulaisen paluu

Niin onnellisesti kävi, että minun kaivattu karkulaiseni löytyi eilen. Jäljet vie viisi vuotiaan jekkuun, kummallista on vain se ettei missään välissä tunnustanut tietävänsä missä se on. Eilen sitten otin koko katraan "puhutteluun" ja pyysin tuomaan kameran sängylleni, vaikka monessa palasessa, jos ei uskalla tuoda itse mulle sitä. Siihen viisi vuotias tuumasi silmät kirkkaina, että sitten se olis liian helppo löytää. Eli jonkunlainen piiloleikki se oli olevinaan. Hänen mielestään. Kun sitten kamera löytyi, moneen kertaan pengotusta lankakorista, oli kortilla vain kyseisen naskalin ottamia kuvia. Eli sellainen tarina oli se. Sen yritän tästä oppia että tavarat pitäisi laittaa samantein omaan paikkaansa takaisin. Siinä olis oppimista kaikille tässä huushollissa hosuville. 

Tänään satoi lunta eka kerran. Ihanaa, tulis pian talvi, tai ainakin pakkasesta kiprakat loppusyksy aurinkoiset päivät. Sellaiset kuin eilen oli. Upea keli.