Tylsä päivitys

Tylsä jo ihan siksikin, etten voi liittää tähän yhtään kuvaa. Ensinnäkin tällä koneella ei ole yhtään kuvaa. Eikä toisellakaan koneella ole kuvia, uusia sellaisia, kun olen hukannut kameran. Niin, luit ihan oikein, kamerani on hukan teillä. Järjestelmäkamera, joka ei ole aivan pienimmästä päästä, sellainen pieni sievä näppärä, joka voisi olla missä tahansa kolossa tai välissä. Mutta kun se on järkkäri, jolla on jo jonkun verran kokoa, vielä sillä pitemmällä putkella. Kertokaa mistä te etsisitte ensimmäisenä kameraanne, jos se olis hukassa?! Tai viimeiseksi? Sillä meillä ei ole enää varmaan yhtään paikkaa, mistä sitä ei olisi etitty. Ei voi ymmärtää missä se on, ei kertakaikkiaan. Etsinnöissä on käytetty lahjonnasta lähtien kaikkia keinoja. Sillä sellainen epäilys tuli mieleen, että viis vuotias santeri olisi räplänny kameraa ja kenties vaikka vähän vioittanut sitä ja vienyt sitten piiloon sen. Sillä sellaistakin on tapahtunut, ei vielä kameran kans, mutta jonkun muun kans kyllä. Mutta ei lahjonnatkaan ole tuottanut tulosta. Rangaistusta ei ole kokeiltu, tai on joo, juuri iskä nousi lasten kans yläkertaan ja kuulosti sanovan, että jos kamera löytyy, luetaan iltasatu, mutta jos ei löydy, ni iltasatuakaan ei lueta. Onhan tuo kellokin jo luvattoman paljon iltasatujen lukemiseen. Mutta onneksi on loma eikä lapsilla ole kiire mihinkään. Minulla ei ole lomaa. Sitä kun on juuri töihin lähteny, ei sellaisia ylellisyyksiä ole vielä saavutettu. Onneksi miehelläni on vielä isäkuukautta ensi viikko jäljellä, niin ei tarvitse koululaisten olla täällä keskenään. Eikä pienimpien vielä hoidossa.

Tänään vietiin kolme tyttöä junalle, siellä yksi ensikertalaista junan kyydissä isosiskojen kanssa. Eikä toisellakaan heistä kuin yksi matka takana kolisevilla kiskoilla. Mummilaan matkaavat lomaansa viettämään. Onhan se kiva kun pääsee vaihtamaan maisemia vähäksi aikaa, jospa se koti tuntuisi sen jälkeen taas jonkun aikaa ihan kivalta paikalta asua. Loppuviikosta, kun ensimmäiset lomalaiset palaa, lähtee toiset matkaan pohjanmaalle serkkulaan. Pienimpien kanssa pitää keksiä jotain kivaa täällä kotopuolessa, jotta heilläkin olisi lomantuntua. Voisi käydä vaikka uimahallissa, se on vakiosuosikki paikka.

Nyt taidan lähteä nukkumaan, kamera jatkakoon vielä karkureissuaan. Huomenna jatkuu etsinnät. Mutta mitä tehdä sitten jos sitä ei kertakaikkiaan löydy?! Pitääkö tehdä vakuutusilmoitus varkaudesta? Ei varmaan muukaan auta.

Pitäkää omaisuutenne tallessa, sillä se säästää monta kallista minuuttia ja tuntia johonkin hyödyllisempään. Vaikkapa kuvaamiseen tai neulomiseen tai iltasadun lukemiseen tai blogin päivitykseen tai nukkumiseen, siis ihan mihin vaan muuhun hyödyllisempään toimintaan.

Kuvauksellista lokakuuta!