Jenkkikassi

Olen istunut olohuoneen nojatuolissa useamman päivän. Mieluummin teen siinä jotain kuin vain istun. Lankakori, virkkuukoukut ja neulepuikot on siinä käden ulottuvilla koko ajan. Tuli sitten tehtyä jenkkikassi. Jota teinini arvostelivat kovin sanoin. Mutta mitäs siitä. Minä olen elänyt silloin, kun niitä oli myynnissä oikeasti. Minulla ei koskaan ollut sellaista, mutta muistan ne silti.
Aika söpö siitä tuli:

Ohjeen tähän löysin täältä. Virkkasin kassini kaksinkertaisella novitan kotiväki (pun) ja kartano (valk.) langalla. Näin kassista tuli tukevampi ja oli nopeampi tehdä. Kantorivat, vetoketjun päät ja nimikyltin tein yksinkertaisella langalla.

Kassi tuli testattua, kun lähdin suureen kaupunkiin asioille. (Ainakin se kaupunki on suurempi kuin se missä asun!) Kassiin mahtui lankakerä ja puikot ;) lompakon, pikkukameran ja puhelimen lisäksi. Kävelin tuon suuren kaupungin katua pitkin ja etsin tiettyä ovea. Harmittelin, että niin kovin huonosti oli merkattu talojen numerot rakennusten kylkeen. Mutta ystävälliseltä vanhalta rouvalta sain neuvoa, he ovat viisaampia, kuin kaupungin arkkitehdit, jotka ei ole hoksanneet suunnitella isoja numerokylttejä rakennusten nurkkiin. Siinä ovea etsiskellessäni ohikulkeva nainen huomasi kassini ja oikein ääneen huikkasi, että onpa hieno laukku teillä! Siinä kiireen nurkilla kerkesin kyllä kiitellä naista, mutta en ehtinyt jäädä paistattelemaan nuihin kehuihin. Mutta muistiin ne jäi ja niistä voi nyt iloita :)

Aamulla, tuonne suureen kaupunkiin ajaessani, oli aikaa kurvata tieltä syrjään ja käydä kuvaamassa auringonnousua.